Housing Enabler ja oman kodin esteet

Housing Enabler

Housing Enabler on arviointiväline, joka on suunniteltu avuksi asumisen esteettömyysongelmien tunnistamiseen ja analysointiin. Housing Enabler periaate on syntynyt Yhdysvalloissa, kun on tutkittu saavutettavuutta ja luotu standardeja asumiseen. Alun perin ideana onkin ollut, että Housing Enabler toimisi perustana esteettömien asuntojen ja julkisten tilojen suunnittelussa. Toimintaterapian käyttöön soveltuvaksi arviointivälineeksi Housing Enableriä lähtivät 1990-luvulla kehittämään ruotsalaiset toimintaterapeutti, Susanne Iwarsson sekä järjestelmäasiantuntija, Björn Slaug. Suomenkielelle Housing Enablerin käsikirja on käännetty osana yhteispohjoismaista tutkimusprojektia, jossa menetelmää kehitettiin soveltumaan käytettäväksi Ruotsissa, Tanskassa, Suomessa ja Islannissa. Käsikirjan käännöstyö valmistui vuonna 2008. Arviointimenetelmä on tarkoitettu ennen kaikkea toimintaterapeuttien käytettäväksi, mutta tekijöiden mukaan väline voi olla hyödyllinen myös muussa toiminnassa, kuten rakennushankkeiden suunnittelussa ja rakentamisratkaisujen pohdinnassa sekä vammaistoiminnassa.

Housing Enableriä voidaan käyttää joko yksilön tai tietyn ryhmän asumismuotojen arvioimisessa. Arvioinnissa selvitetään ensin yksilön tai ryhmän toimintakyvyn rajoitukset, ja tehdään tämän jälkeen ympäristökartoitus. Ympäristön esteellisyys määritellään tapauskohtaisesti yhdistämällä toimintakyvyn rajoituksista ja ympäristöstä saatu tieto, ja lasketaan ympäristölle esteellisyyspisteet. Menetelmän mukaan esteellisyys on aina subjektiivista, ja esteellisyyspisteiden määrä onkin aina 0, silloin kun henkilöllä ei ole mitään toimintakyvyn rajoitteita. Arviointimenetelmän avulla on mahdollista arvioida esteellisyysongelmia suhteessa 15:een eri toimintakyvyn rajoitteeseen. Nämä rajoitteet ovat:

•  Vaikeus tulkita tietoainesta
•  Alentunut näkökyky
• Sokeus
• Vaikea kuulovamma
•  Tasapainovaikeuksia
• Alentunut koordinaatiokyky
• Alentunut fyysinen kestävyys
• Vaikeuksia liikuttaa päätä
•  Alentunut yläraajojen toimintakyky
•  Alentunut hienomotoriikka
• Yläraajojen toimintakyvyn osittainen puuttuminen
•  Alentunut selkärangan/alaraajojen toimintakyky (esim. kumartua tai polvistua)
• Käyttää kävelyapuvälineitä
• Käyttää pyörätuolia
• Epätavallinen pituus tai paino

Näiden osa-alueiden tarkemmat kuvaukset löytyvät arviointimenetelmän käsikirjasta. Usein henkilöllä on diagnoosistaan riippuen useita näistä toimintakyvyn rajoitteista.

Havaintoja oman kodin esteettömyydestä/esteellisyydestä 

 

  

 

Itse asun rinnetalossa, jossa päivittäinen asuminen tapahtuu kahdessa kerroksessa. Sisääntulokerroksessa ei ole keittiötä tai ruokailupaikkaa, vaan nämä toiminnot löytyvät yläkerrasta. Koska itselläni ei tällä hetkellä ole toimintakyvyn rajoitteita, valitsin Housing Enablerissä vaihtoehtoina olevista 15:stä toimintakyvyn rajoitteesta tasapainovaikeudet, alentuneen koordinaation sekä alentuneen hienomotoriikan arviointini pohjaksi. Arviointimenetelmä on jaettu neljään osaan, joissa kaikissa on väittämiä ympäristöön liittyen. Jokaisesta väittämästä voi saada pisteitä 0-4 riippuen siitä, kuinka suuren esteen kyseinen asia asettaa suhteessa tarkastelun kohteena olevaan toimintakyvyn rajoitteeseen. Alla on koottuna havaintoja omassa kodissani tekemästäni arvioinnista.

Osa A: Ulkotilat

A-osassa käsitellään ulkotiloja, ja siihen kuuluu 33 eri väittämää, joiden avulla selvitetään mm. pihan kaltevuuksia ja luiskia, valaistusta, pysäköintipaikkoja, istumapaikkoja, maan rakennetta, kuten tasoeroja, pihassa käytettyjä materiaaleja (sora, hiekka, asfaltti) sekä jäteastioille ja postilaatikoille pääsyä.

Rinnetalossamme piha-alueet ovat haasteelliset. Piha on jyrkkä ja esim. postilaatikko ja roska-astia sijaitsevat rinteen alapäässä. Näiden käyttö aiheuttaisi vaikeuksia tasapainon ja koordinaation ollessa alentunut. Toisaalta autolla pääsee aivan talon luona sijaitsevaan autokatokseen, jossa on tasainen katettu alue ovelle saakka.

Osa B: Sisäänkäynnit

Seuraavassa osiossa tarkastellaan 49 väittämän avulla sisäänkäyntejä, ja tutkitaan mm. ovien ja kulkuväylien leveyksiä, korkeita kynnyksiä, sisäänkäynnille johtavia portaita tai luiskia, mahdollisia hissejä, sekä ulkona olevia istumapaikkoja tai parvekkeita.

Meillä pääovelle ei johda portaita, mutta ovella on liian korkea kynnys. Sen sijaan toisella sisäänkäynnillä on luiska. Kotonamme ongelmana on myös se, että asumme hyvin tuulisella paikalla, jolloin tuuli vaikeuttaa oven avaamista ja sulkemista.

Osa C: Sisätilat

Arvioinnin laajin osio (100 kohtaa) on luonnollisesti sisätilat. Tässä osiossa käydään järjestelmällisesti läpi asunnon portaat, keittiö, pyykkitilat ja kodinhoitohuone, saniteettitilat, kodin erilaiset hallintalaitteet ja huomioidaan myös sisustusratkaisut, kuten onko talossa johdonmukaiset kulkuväylät, muodostavatko sisustus tai kiinteät rakenteet kapeita väyliä, onko lattioilla irtonaisia johtoja tai kulkemista haittaavia mattoja, ovatko lattiapinnat liukkaita jne.

Ensimmäinen merkittävä ongelma kodissamme on, että meillä on portaat yläkertaan, missä on välttämättömiä asuintiloja. Portaissa myöskin on kaide vain toisella puolella rappusia. Lisäksi kaiteet olivat vieläpä liian lyhyet. Kaiteiden tulisi alkaa hieman ennen portaita ja päättyä portaiden jälkeen sekä jatkua ilman katkoa porrastasanteella. Lähes jokaisessa huoneessa (keittiö, kodinhoitohuone, makuuhuoneet) on kaappeja tai hyllyjä, jotka ovat liian korkealla (yli 140cm korkeudella lattiasta). Kodinkoneiden hallintalaitteista hellan hipaisukytkimet ovat herkkätoimisia, ja esimerkiksi liesituulettimen napit ovat hieman epäjohdonmukaisia/vaikeakäyttöisiä (samasta napista tapahtuu monta eri asiaa). Suihkussa meiltä ei löydy istumapaikkoja, ja tukikahvoja ei ole suihkussa eikä vessassa. Sekä useiden kodinkoneiden, että esimerkiksi suihkun käyttämiseen vaaditaan ranteen kiertoliikettä, mikä on varsin vaativa liike, jos käsien motoriikka tai voima on alentunut. Yllätyin itsekin, kuinka monessa laitteessa kiertoliikettä vaadittiinkaan, mm. ikkunoiden avaamisessa, lukoissa, suihkussa, pyykinpesukoneessa, astianpesukoneessa, uunissa jne… Lisäksi oviemme lukkoja ei millään saa auki ilman kahta kättä. Tämä on todettu ongelmaksi ihan kauppakasseja tai lasta kantaessakin. Mieheni on pitkä, joten wc:n pesualtaat on meillä sijoitettu normaalia korkeammalle. Tämä on ongelma, jos hanaa halutaan käyttää istuen. Myös pitkänukkaiset karvalankamattoni aiheuttavat tasapainolle haasteita.

Osa D: Tiedonvälitys

Tämä osa arviointia sisältää vain kuusi kohtaa, ja se käsittelee useamman perheen asuntoja kuten kerros, tai rivitaloja. Osiossa havainnoidaan talon opasteiden ja merkintöjen johdonmukaisuutta ja niiden valaistusta.

Pohdintaa

Oma koti ja siellä tapahtuvat toiminnat ovat itselle niin arkipäiväisiä, että harvoin tulee näin toimintaterapeuttinakaan ajateltua kodin toiminnalle mahdollisesti asettamia ongelmakohtia. Rakentaessamme taloa, olin hiljattain käynyt HE-koulutuksen, ja muistan silloin mittailleeni jonkin verran kulkuväylien leveyksiä ja portaiden etenemiä jne. Jo tuolloin kuitenkin tiedostin, että talostamme ei täysin esteetöntä saa rinneratkaisun vuoksi millään (hissiin kun emme halunneet sijoittaa). Nyt havainnoimieni toimintakyvyn rajoitteiden valossa talomme sai esteellisyyspisteitä yhteensä 150. (Ei rajoitteita on siis 0, ja mitä korkeampi lukema, sitä esteellisempi rakennus) Rajoitteita oli siellä täällä, ja pihan tasoerot sekä talon kaksikerroksisuus/portaat olivat talossamme merkittävä esteellisyystekijä, mutta kaikkein eniten pisteitä kartuttivat kuitenkin erilaiset kodin hallintalaitteet, joiden käyttö tuottaisi vaikeuksia, jos käsien hienomotoriikka on alentunut. Tämä on siinä mielessä turhauttavaa, että rakentamisvaiheessa on todella vaikeaa ja aikaa vievää huomioida kaikkien kodinkoneiden jokaista ominaisuutta, ja usein niiden käyttöä harjoitellaankin vasta kotona. Usein esteettömyyskeskustelu myös keskittyy nimenomaan rakentamisen mittojen ja arkkitehtuurin havainnointiin, vaikka nykytaloissa elektroniikka on hyvin merkittävä osa talossa toimimista, ja asettaa myös osaltaan paljon esteitä toiminnalle. 

Housing Enabler on hyvä väline asunnon esteettömyyden arviointiin, mutta sen rinnalla tulee käyttää muita arviointimenetelmiä, jotta toimintakyvyn arvioinnista tulisi riittävän kattava ja luotettava. Oman kodin arviointi oli yllättävän hauska kokemus ja avasi silmiä jälleen myös sille, kuinka tärkeään rooliin todella nousee henkilön toimintakyvyn perusteellinen kartoitus, ennen kodin esteettömyysongelmien arviointia. Itse asunnon kun pystyy havainnoimaan aisteillaan, mutta ihmisen toimintakyvyn arvioimiseksi on saatava ihminen kertomaan arjestaan ja vieläpä niistä kaikkein vaikeimmista asioista siellä arjessa. On pystyttävä samaistumaan toisen arkeen, ja katsomaan maailmaa toisen henkilön silmin aivan erilaisista lähtökohdista, kuin omasi. 

T:Maiju

Lähteet: Iwarsson, Susanne & Slaug, Björn. 2008. Housing Enabler – Arviointiväline asumisen ja esteettömyysongelmien arviointiin ja analysointiin

Esteettömyys hyödyttää kaikkia

Haluamme nostaa tässä kuussa esiin esteettömyyttä eri näkökulmista. Mitä se tarkoittaa? Kuka esteettömyydestä hyötyy? Miksi sitä tarvitaan? Kenen vastuulla on huolehtia esteettömyyden toteutumisesta?

Kuvitellaanpa, että vammaudut liikenneonnettomuudessa ja tulet viettämään koko loppuelämäsi pyörätuolissa. Tai, että sairastut aivoverenkierron häiriöön, jonka seurauksena sinulle jää liikuntarajoitteita ja hahmottamisen ongelmia. Kuinka selviydyt arjestasi omassa kodissasi? Pääsetkö kotonasi vessaan tai suihkuun? Yletytkö kaikkiin tavaroihisi? Saatko valmistettua itsellesi ruokaa, tai yllätkö vesihanaan? Saatko avattua shampoopullon, tai mahdollisesti tarvitsemiesi lääkkeiden purkit?

Asumme usein hyvin esteellisissä asunnoissa, ja vain harva pystyy jatkamaan vammautumisen jälkeen normaalia elämäänsä ilman minkäänlaista ympäristön muokkaamista, apuvälineitä tai ulkopuolista apua. Asunnonmuutostyöt maksaa tilanteesta riippuen kunta tai vakuutusyhtiö. Muutostyöt ovat kalliita ja usein niiden saaminen on pitkän työn takana. Varsinkin vakuutusyhtiölle muutostöiden tarve tulee perustella erilaisin asiantuntijalausunnoin ja rakennepiirustuksin, sekä mahdollisesti kerätä tarjouspyyntöjä muutostöiden toteutuksesta. Kunnissa on usein nimetty esimerkiksi vammaispalveluiden puolelta henkilö, jonka tehtäviin kuuluu arvioida asunnonmuutostöiden tarvetta. Maksava taho ei läheskään aina ole samaa mieltä kanssasi siitä, mitä kaikkea sinun tulee kotonasi pystyä tekemään, eli mikä on välttämätöntä arjen sujumisen kannalta, ja mikä osa muutostöistä kuuluu heidän kustannettavakseen. Toimintaterapeuttien huonommin tunnettu osaamisalue ovat ympäristön esteettömyyden kartoitukset, joiden pohjalta voidaan suunnitella esteettömiä asuntoja tai tarpeellisia muutostöitä. Olemme molemmat kouluttautuneet Housing Enabler – asumisen esteettömyysongelmien arviointi ja analysointivälineen käyttöön. Menetelmän avulla voidaan arvioida asunnon tai ulkotilojen esteettömyyttä/esteellisyyttä ja tunnistaa luotettavasti ongelmakohtia ja ennustaa esteellisyysriskejä. Menetelmän avulla voidaan arvioida erilaisten vammaryhmien tarpeita. Esimerkiksi näkövammaisen asuinympäristössä on otettava huomioon varsin erilaisia asioita, kuin liikuntarajoitteisen ympäristössä. Kirjoittelemme myöhemmin kirjoituksen, jossa havainnoimme omia kotejamme Housing Enabler-menetelmän avulla.

Uusien talojen rakentamisessa on jo alettu kiinnittää entistä enemmän huomiota esteettömyyteen, tai ainakin esteettömyyttä korostetaan ja ihmisiä kehotetaan esteettömään rakentamiseen. Usein kodit ovat kuitenkin ainakin osittain ihmisten itsensä suunnittelemia, ja ne suunnitellaan nimenomaan omiin senhetkisiin tarpeisiin. Harva osaa ottaa huomioon taloa rakentaessaan, että hän mahdollisesti myös vanhenee siinä talossa, tai hänen toimintakykynsä voi heikentyä jonkin yllättävän tapahtuman seurauksena. Tämän vuoden asuntomessuilla vieraillessa tuli jälleen huomattua, että hyvin harva, jos mikään näistäkään kodeista on esteetön.

Entäpä sitten julkiset ympäristöt? Pystytkö käymään vammautuneena kaupassa, ravintolassa, kirjastossa, pankissa, koulussa, elokuvateatterissa jne. aivan kuten muutkin? Etenkin pyörätuolilla liikkuville tämä on valitettavan harvoin mahdollista. Vanhoissa rakennuksissa on harvoin ajateltu liikuntarajoitteisia tai muilla tavoin vammaisia henkilöitä. Mutta valitettavan harvoin esteettömyyttä ajatellaan loppuun saakka uusissakaan rakennuksissa. Laki velvoittaa huomioimaan liikuntarajoitteiset henkilöt uudisrakennuksissa. Kesäkuun alussa suomessa ratifioitiin YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista, joka myös velvoittaa huomioimaan esteettömyyden uudisrakennuksissa. Esteitä tuskin koskaan rakennetaan tahallaan, mutta usein täysin liikuntakykyinen henkilö ei vain osaa huomioida kaikkia niitä asioita, mitkä hankaloittavat liikuntarajoitteisen henkilön elämää päivittäin. Myös kaavoituksella saatetaan vaikeuttaa esteettömien rakennusten suunnittelua. Tärkeintä olisikin saada asenteita muuttumaan esteettömyyden suhteen, ja nostaa se korkeammalle tärkeysjärjestyksessä. Ainakin sinne sisustuksen ja arkkitehtuurin kanssa samalle viivalle. Esteettömyys kun hyödyttää meitä kaikkia. Toivommekin, että seuraavan kerran käydessäsi kaupassa tai kahvilassa, tai kävellessäsi kadulla suojatien yli, mietit, pystyisitkö asioimaan tai liikkumaan kyseisessä paikassa, jos liikkuisit pyörätuolilla tai rollaattoria apuna käyttäen.

Toteutuuko tässä kohdassa esteettömyys? Välillä lastenvaunujenkin kanssa joutuu etsimään kiertotien.

Toimintaterapeutti tien päällä

Toimintaterapia tapahtuu usein asiakkaan kotona, koululla tai päiväkodilla.Toisinaan myös muissa ympäristöissä kuten kaupassa tai vaikkapa uimahallilla. Usein terapia on hyödyllistä toteuttaa osana arkea, jotta asioita voidaan harjoitella todellisissa tilanteissa ja taitoja pystytään siirtämään arkeen. Terapia on usein myös järkevää sijoittaa ajankohtaan, jolloin kuntoutuja jaksaa keskittyä kuntoutukseen täysillä, minkä vuoksi voi olla järkevämpää, että toimintaterapeutti toteuttaa terapian esimerkikis koulun iltapäiväkerhon aikana, kuin että lapsi tulisi terapiaan vasta vanhempien työpäivän päätyttyä. Aikuisten kuntoutujien toimintaterapian tavoitteet taas liittyvät usein arjen toimintojen tukemiseen, jolloin näitä toimintoja on järkevää harjoitella asiakkaan omassa ympäristössä.

Alueella, jossa on vain vähän julkista liikennettä, ja välimatkat ovat pitkiä, autoilu on iso osa toimintaterapeutin työtä. Tällä hetkellä työskentelemme Alajärven, Vimpelin, Soinin, Kuortaneen, Lappajärven, Evijärven, Kauhavan, Lapuan ja Seinäjoen alueella.

Joitakin tienviittoja viime kevään työmatkojen varrelta.

Toimintaterapeutin voi toisinaan nähdä pakkaavan autoonsa oman työlaukkunsa lisäksi useampaa erilaista välinekassia, joista löytyy välineitä terapian toteuttamiseen. Kauppojen kestokassit ovat tähän tarkoitukseen aivan loistavia. Niihin mahtuu tarpeen tullen mukaan isompiakin välineitä.

Naisen ikuinen ongelma: tämä laukun sisältö, mutta mitäänhän ei voi jättää poiskaan. Tarravihko on aina syytä olla mukana. Vielä emme ole oppineet selviytymään ilman normikalenteria, vaikka osa kollegoista tuntuu siirtyneen jo täysin virtuaalikalenterin käyttöön. Ensiapulaukku on hyvä olla aina mukana kaiken varalta.

Tässä kassissa on mukana välineitä käsiterapiaa varten. Hienomotoristen otteiden harjoitteluun mukana on mm. hamahelmet ja neljänsuora-peli, purkeissa mukana terapiavahaa, jolla voi tehdä monenlaisia harjoituksia riippuen siitä, mitä harjoitellaan, myös voimaverkolla voi tehdä monipuolisesti erilaisia harjoituksia kädelle. Toimintaterapeutit tekevät paljon käden kuntoutusta mm. aivoinfarktin jälkeiseen halvaukseen liittyen tai, jos käden toimintakyky on heikentynyt jonkin tapaturman vuoksi.

Tästä kassista löytyy välineitä visuomotoristen taitojen kuten silmän ja käden yhteistyön harjoittamiseen sekä toiminnanohjauksen tukemiseen. Mailapelit tukevat hyvin kätisyyden vakiintumista ja kehittävät silmän ja käden yhteistyötä. Ilmapallo on sopivan hidasliikkeinen pallo, jolloin pelaaminen ei ole lapselle turhauttavaa. Halli Cups-pelissä järjestetään erivärisiä purkkeja oikeaan järjestykseen ohjekorttien mukaan. Pelissä on oltava nopea, ja tunnistettava värit, joten se kehittää mm. pelaajan näppäryyttä, toiminnanohjauksen ja tarkkaavuuden taitoja sekä hahmottamisen taitoja. Mukana myös legorakentelutehtävä, jossa kasataan legoista ohjeiden mukaan. Legot ovat monipuolisuutensa ansiosta välineenä kestosuosikki. Ne kehittävät mm. toiminnanohjauksen taitoja, sorminäppäryyttä sekä silmän ja käden yhteistyötä. Isot jazi-nopat ovat innostaneet lapsia uskomattoman hyvin tekemään erilaisia motorisia harjoituksia, joiden tekeminen muuten tuntuisi tylsältä. Keksitään vain harjoiteltava liike, esim. X-hyppy tai kuperkeikka, ja sitten heitetään nopilla, kuinka monta kertaa liike tulee tehdä. Toiminnassa lapsen tulee laskea yhteen noppien pisteluku, ja tehdä sovittu liike. Vain mielikuvitus on rajana liikkeiden keksimisessä.

Aina on kuitenkin ennen välinekassin pakkaamista, hyvä miettiä ja selvittää, onko mahdollista hyödyntää terapiassa asiakkaan omasta ympäristöstä löytyviä välineitä, sillä omat toiminnat ja tavarat linkittävät terapiassa tehdyt harjoitteet paremmin arkeen, ja asiakas herää usein samalla miettimään itsekin, kuinka hän voi arjessa edistää omaa kuntoutumistaan ihan tavallisilla arkipäiväisilläkin asioilla.

Turvallisia kilometrejä kaikille toiminta- puhe- ja fysioterapeuteille, jotka tänäänkin ajelevat pitkin Suomen teitä!

M-FunPS -arviointimenetelmä lasten toimintaterapia-arvioinnissa

TerapiaMessi tarjoaa asiakkailleen toimintaterapiapalveluita, joihin kuuluu myös toimintaterapia-arviointien tekeminen eri-ikäisille asiakkaille. Toimintaterapia-arvioinnin tarkoituksena on arvioida asiakkaan sen hetkistä toimintakykyä ja toiminnallista suoriutumista arjen eri ympäristöissä sekä selvittää hyötyisikö asiakas toimintaterapiasta jatkossa. Toisaalta toimintaterapia-arvioinnissa voidaan keskittyä arvioimaan esim. asiakkaan apuvälinetarvetta tai tarvetta kodinmuutostöille, jotta omassa kodissa asuminen olisi turvallista ja sujuvaa. Yksi asiakasryhmä, joille toimintaterapia-arviointeja tehdään on alle kouluikäiset ja kouluikäiset lapset, jonka takia yhdeksi TerapiaMessin arviointimenetelmäksi valikoitui M-FunPS (Miller Function & Participation Scales). Sen testitehtävät ovat osoittautuneet lapsia motivoiviksi, mikä auttaa selvittämään luonnollisemmin lapsen parhaan mahdollisen toimintakyvyn ja taitotason eri tehtävissä. Yleensä lapsen toimintaterapia-arviointi pitää sisällään: 
1. alkuhaastettelun vanhemmalle/vanhemmille, (jonka perusteella valitaan käytettävät arviointimenetelmät ja tehdään tarkempi suunnitelma arvioinnin toteutuksesta) 
2. lapsen arvioimisen valittujen arviointimenetelmien mukaan (yleensä terapiatilassa), 
3. päiväkoti/koulukäynnin sekä 
4. mahdollisesti kotikäynnin.

M-FunPS -testikoulutus oli Sensorisen Integraation terapiayhdistys ry:n järjestämä, ja se toteutui Helsingissä Resiinafysio Oy:n tiloissa. Koulutus kesti kolme päivää. Kouluttajina olivat Mari Ärölä-Dithapo (toimintaterapautti, psykoterapeutti) ja Heta Salmenperä (toimintaterapeutti, YAMK) Molemmat ovat työskennelleet pitkään toimintaterapeutteina, ja he ovat SI- ja SIPT-koulutettuja. He vakuuttivat ammattitaidollaan, ja olivat todella perillä kouluttamastaan asiasta. Ammattitaidon lisäksi he pystyivät luomaan rennon ja miellyttävän ilmipiirin uuden oppimiseen, ja jokainen uskalsi aivan varmasti kysyä, jos jokin asia askarrutti. Koulutuksesta sai todella hyvät lähtökohdat M-FunPS -arviointimenetelmän käyttöön. Suosittelemme ehdottomasti arviointimenetelmäkoulutuksessa käymistä, sillä koulutuksen käyminen syventää huomattavasti testitehtävien ymmärrystä, analysointia ja tulkintaa. Lisäksi koulutuksen käytyään voi olla aivan varma, että osaa ohjeistaa standardoidut testitehtävät oikein testattavalle. Kolmen päivän koulutus on tiivipaketti, jossa tulee paljon yksityiskohtaista tietoa testin käyttämiseen. Nyt vain täytyy aktiivisesti käyttää menetelmää, ettei kolmen päivän aikana saatu oppi pääsen unohtumaan. M-FunPS -koulutuksen jälkeen on kova into uuden oppimiseen ja itsensä kehittämiseen, ja olemme alkaneet jo miettiä seuraavia koulutuksia, joilla pystyy vielä täydentämään osaamistaan ja ammatitaitoaan.

Lyhyesti koulutuspäivistä
1. koulutuspäivä 9.00 - 16.30:
M-FUN-testin esittely, testin kehittäminen ja käyttötarkoitus sekä reliabiliteetti ja validiteetti. Visuomotorisen testiosion teoreettisen taustan läpikäyminen, testitehtävien esittely ja pisteytys.

2. koulutuspäivä 8.30 - 17.00:
Hienomotorisen testiosion teoreettisen taustan läpikäyminen, tehtävien esittely ja pisteytys. Karkeamotorisen testiosion teoreettisen taustan läpikäyminen, testitehtävien esittely ja pisteytys. Testimekaniikan harjoittelua omalla testivälineistöllä.

3. koulutuspäivä 8.15 - 15.30:
Havainnointiosuuksien eri alueet ja niiden pisteytys testauksen aikana, vanhempien ja päiväkodin/koulun täyttämien havainnointilomakkeiden pisteytyksen ja tulkinnan harjoittelu. Kaikkien testitulosten pisteytyksen opettelua ja pisteytysten yhteenveton tekeminen. Testitulosten tulkinta ja lausunnon kokoaminen M-FUN-arvioinnin tulosten pohjalta.

M-FunPS (Miller Function & Participation Scales)
Arviointimenetelmä on Lucy Jane Millerin kehittämä, ja hän on antanut Sity ry:lle luvan testin käännöstyöhön sekä luvan käyttää näitä epävirallisia käännöksiä Sity ry:n järjestämissä M-fun -koulutuksissa. M-funPS on kehityksellinen arviointimenetelmä, jonka avulla toimintaterapeutti pystyy arvioimaan 2v 6kk - 7v 11kk ikäisten lapsen hieno-, visuo- ja karkeamotorisia taitoja. Arviointimenetelmän tehtävät ovat kaikki lapsen tavanomaiseen toimintaan liittyviä. Lisäksi arviointimenetelmässä on havainnointilomakkeet arviointitilanteeseen, kotiin ja päiväkotiin/kouluun, joiden avulla arvioidaan lapsen kykyä osallistua toimintaan ja vuorovaikutukseen. Arviointimenetelmän vahvuutena on se, että se ei pelkästään painota lapsen kehityksellisiä taitoja(osaamista), vaan jokaisen tehtävän kohdalla arvioija analysoi myös tehtävän onnistumiseen vaikuttavat neuromotoriset perusvalmiudet.

Toimintaterapeutin oma jaksaminen ja hyvinvointi

"Toimintaterapia perustuu asiakkaan, toiminnan ja terapeutin väliseen suhteeseen. Toimintaterapeutti rakentaa asiakkaan kanssa terapeuttisen suhteen,

johon olennaisesti sisältyy toiminta. Terapeutin oman persoonan käyttö

on keskeinen työväline terapiaprosessissa." (Toiminnan voimaa, 2011)

Toimintaterapeutin oman persoonan käyttämistä työvälineenä voidaan kutsua myös itsen tietoiseksi käyttämiseksi. Se edellyttää terapeutilta hyvää itsetuntemusta, joka tarkoittaa kykyä tunnistaa omaa suhtautumista ulkopuoliseen maailmaan ja ulkopuolisen maailman suhtautumista itseen. Itsetuntemus pitää sisällään tietoisuuden mm. omista vahvuuksista ja heikkouksista, tarpeista sekä asenteista. Tärkeää itsen tietoisessa käyttämisessä on, että toimintaterapeutti pyrkii kehittymään siinä kokoajan. Kehittyminen edellyttää omien toimintatapojen tunnistamista ja pohtimista. Itsen tietoinen käyttäminen edellyttää myös aitoa läsnäoloa terapiatilanteissa

"Itsen terapeuttinen käyttö (Therapeutic Use Of Self)

on tärkein toimintaterapian ydinprosesseista.

Terapeutin oman persoonan käyttö on välttämätön

edellytys tarkoituksenmukaisen terapeuttisen 

vuorovaikutussuhteen rakentamiselle. Se on yhtä

tärkeää kuin terapiassa käytetty toiminta."
(Toiminnan voimaa 2011, Rosemary Hagedorn 2000)

Itsen tietoinen käyttäminen, siinä jatkuva kehittyminen sekä aito läsnäolo vaativat toimintaterapeutilta henkisiä voimavaroja ja hyvinvointia. Alla esittelemme asioita, tapoja ja keinoja, joista me saamme itsellemme lisää voimavaroja ja ylläpidämme jaksamista sekä hyvinvointia siten, että pystymme olemaan mahdollisimman hyviä toimintaterapeutteja asiakkaillemme.

ASIAKKAAT<3, jotka tekevät työstä palkitsevaa ja voimaannuttavaa!

PERHE, YSTÄVÄT JA SUKULAISET piristävät, auttavat, kuuntelevat ja ovat tukena<3

  

HARRASTUKSET

KOTI<3

Lisäksi yrittäjätaipaleella äärimmäisen tärkeäksi on muodostunut ammatitaitoinen, luotettava, samanhenkinen ja kannustava YRITTÄJÄKAVERI<3

LÄHTEET:
- Toiminnan voimaa. Toimintaterapia käytännössä. 2011. Hautala T., Hämäläinen T., Mäkelä L. & Rusi-Pyykönen M.

Lapsen toiminnanohjauksen tukeminen palkkiojärjestelmän avulla

Monella toimintaterapiassa käyvällä lapsella on syystä tai toisesta haasteita toiminnanohjauksessa. Tämä hankaloittaa usein lapsen ja perheen arkea monella tavalla. Lapsen voi olla vaikea huolehtia omatoimisesti omista tavaroistaan ja omalle ikätasolleen sopivista tehtävistä. Tämä aiheuttaa usein päänvaivaa lapsen vanhemmille, kun lapselle on ns. jankutettava samoja asioita useaan otteeseen. Myös motivaatio toimintaa kohtaan vaikuttaa paljon toiminnanohjaukseen. Jos lapsi kokee toiminnan vaikeaksi, hänen on entistä vaikeampi aloittaa toiminta. Esimerkiksi läksyjen tekeminen on monelle koululaiselle vaikeaa, koska siinä täytyy huolehtia itse niin monesta eri vaiheesta. 

Toiminnanohjausta voidaan helpottaa esimerkiksi erilaisten kuvien ja muiden visuaalisten apukeinojen avulla. Lapsen motivaatiota toiminnan aloittamiseen voi lisätä palkitsemalla lasta halutuista tehtävistä huolehtimisesta.

Alla on kuvia palkkiojärjestelmästä, joka askarreltiin eräälle koululaiselle avuksi toiminnanohjauksen tukemiseen.

Laminointikonetta kannattaa ehdottomasti hyödyntää askartelussa, jos siihen on mahdollisuus. Jälki on paljon parempaa, kuin kontaktimuovin kanssa, ja hermotkin pysyvät paremmassa kunnossa.

 

Viikonpäiville on olemassa viralliset värit, joita käytettiin kuvataulussa. Näitä virallisia värejä kannattaa käyttää aina, jos askartelee lapselle esim. viikkostruktuuria tai tällaista palkkiojärjestelmää, sillä nämä värit ovat yleensä käytössä myös päiväkodin ja koulun viikkojärjestyksissä. (Kuvan kaverilla on muuten mennyt viikko aika putkeen )

Valmis taulu. Tauluun on merkattu tehtävät, joiden lapsen äiti kertoi toistuvan päivittäin perheen arjessa. Tämän taulun omistajan tulee huolehtia omista läksyistä ja oman huoneen siisteydestä keräämällä oman huoneen roskat roskikseen, viemällä huoneeseen jääneet astiat tiskiin ja petaamalla oman petinsä. Tehtävät määritellään tietenkin aina lapsen ikätason mukaan. Joillekin tehtäville tehtiin myös erillisiä kortteja, koska niitä ei tehdä päivittäin ja niiden ajankohta vaihtelee. Käytin hymynaamojen kiinnittämiseen tarranauhaa, jota kiinnitettiin tauluun ja hymynaamojen taakse. Merkeille tehtiin oma tasku, taulun alareunaan, jossa ne säilyvät tallessa. Tehtävät voivat olla merkattuna tauluun myös kuvin, mikä auttaa lasta paremmin muistamaan tehtävän.

Kuinka palkkiojärjestelmä sitten toimii?

1. Ensimmäinen vaihe on palkkiojärjestelmän käytön vaikein, mutta myös motivaation kannalta tärkein osio. Sovi lapsen kanssa palkinto. Palkinto voi olla mitä tahansa lapselle tärkeää. Huomioi palkinnossa, ettei se ole liian suuri lapselta vaadittuun työmäärään nähden, mutta toisaalta, että se on tarpeeksi motivoiva tukemaan lapsen toiminnanohjausta. Palkinnon täytyy olla myös mahdollista toteuttaa heti, kun lapsi on saavuttanut tavoitteensa. Tässä suhteessa lapset ovat hyvin erilaisia. Jollekin toimii palkintona raha, toiselle jokin kiva yhteinen toiminta, ja jotakin lasta motivoi jo esimerkiksi tarra. Osa lapsista taas arvostaa oman työnsä niin korkealle, että ehdottaa hurjan suuria palkintoja pienestä työmäärästä. Palkkiosta sopimiseen kannattaakin käyttää lapsen kanssa aikaa ja vaivaa. Jos lapsen toivoma palkinto on mielestäsi liian suuri, voidaan siitä tehdä pidemmän aikavälin tavoite, ja vaatia palkinnon saamiseksi useampaa onnistunutta viikkoa. Tämä kehittää myös lapsen pitkäjänteisyyttä.

2. Sovi lapsen kanssa tavoite. Mieti, mistä lapsen tulee suoriutua yhden viikon aikana. Aloita pienestä. Jos lapsen toiminnanohjaus on heikko, hän ei pysty huolehtimaan monesta asiasta heti. Jos tavoite on liian suuri, taulusta ei ole apua lapsen motivoinnissa. Hyvä aloitustavoite on, että lapsi kerää yhden merkin viikon jokaisena päivänä, eli huolehtii yhdestä asiasta oma-aloitteisesti päivän aikana.

3. Seuraa lapsen tehtävien hoitamista, ja tarkistakaa joka ilta yhdessä, onko lapsi ansainnut merkin tauluunsa. Jos on, niin kiinnittäkää tauluun merkki tehtävän kohdalle. Lasta voi myös muistuttaa tehtävistä ja merkkien keräämisestä. Viikon lopussa tarkastetaan, montako merkkiä lapsi on saanut kerättyä, ja onko tavoite saavutettu. Jos lapsi on saavuttanut tavoitteen, hän saa luvatun palkinnon. Samalla sovitaan myös seuraavan viikon tavoite ja palkinto.

4. Lapsen tavoitetta kasvatetaan pikkuhiljaa, ja häneltä voi vaatia enemmän, aina kun edellinen tavoite tuntuu sujuvan helposti.



Ps. Kannattaa kokeilla myös omassa arjessa. Vastaava menetelmä toimii erittäin hyvin myös meillä aikuisilla. :)