perjantai 11. maaliskuuta 2016

Lapsen toiminnanohjauksen tukeminen palkkiojärjestelmän avulla

Monella toimintaterapiassa käyvällä lapsella on syystä tai toisesta haasteita toiminnanohjauksessa. Tämä hankaloittaa usein lapsen ja perheen arkea monella tavalla. Lapsen voi olla vaikea huolehtia omatoimisesti omista tavaroistaan ja omalle ikätasolleen sopivista tehtävistä. Tämä aiheuttaa usein päänvaivaa lapsen vanhemmille, kun lapselle on ns. jankutettava samoja asioita useaan otteeseen. Myös motivaatio toimintaa kohtaan vaikuttaa paljon toiminnanohjaukseen. Jos lapsi kokee toiminnan vaikeaksi, hänen on entistä vaikeampi aloittaa toiminta. Esimerkiksi läksyjen tekeminen on monelle koululaiselle vaikeaa, koska siinä täytyy huolehtia itse niin monesta eri vaiheesta. 

Toiminnanohjausta voidaan helpottaa esimerkiksi erilaisten kuvien ja muiden visuaalisten apukeinojen avulla. Lapsen motivaatiota toiminnan aloittamiseen voi lisätä palkitsemalla lasta halutuista tehtävistä huolehtimisesta.

Alla on kuvia palkkiojärjestelmästä, joka askarreltiin eräälle koululaiselle avuksi toiminnanohjauksen tukemiseen.

Laminointikonetta kannattaa ehdottomasti hyödyntää askartelussa, jos siihen on mahdollisuus. Jälki on paljon parempaa, kuin kontaktimuovin kanssa, ja hermotkin pysyvät paremmassa kunnossa.
 
Viikonpäiville on olemassa viralliset värit, joita käytettiin kuvataulussa. Näitä virallisia värejä kannattaa käyttää aina, jos askartelee lapselle esim. viikkostruktuuria tai tällaista palkkiojärjestelmää, sillä nämä värit ovat yleensä käytössä myös päiväkodin ja koulun viikkojärjestyksissä. (Kuvan kaverilla on muuten mennyt viikko aika putkeen )

Valmis taulu. Tauluun on merkattu tehtävät, joiden lapsen äiti kertoi toistuvan päivittäin perheen arjessa. Tämän taulun omistajan tulee huolehtia omista läksyistä ja oman huoneen siisteydestä keräämällä oman huoneen roskat roskikseen, viemällä huoneeseen jääneet astiat tiskiin ja petaamalla oman petinsä. Tehtävät määritellään tietenkin aina lapsen ikätason mukaan. Joillekin tehtäville tehtiin myös erillisiä kortteja, koska niitä ei tehdä päivittäin ja niiden ajankohta vaihtelee. Käytin hymynaamojen kiinnittämiseen tarranauhaa, jota kiinnitettiin tauluun ja hymynaamojen taakse. Merkeille tehtiin oma tasku, taulun alareunaan, jossa ne säilyvät tallessa. Tehtävät voivat olla merkattuna tauluun myös kuvin, mikä auttaa lasta paremmin muistamaan tehtävän.

Kuinka palkkiojärjestelmä sitten toimii?

1. Ensimmäinen vaihe on palkkiojärjestelmän käytön vaikein, mutta myös motivaation kannalta tärkein osio. Sovi lapsen kanssa palkinto. Palkinto voi olla mitä tahansa lapselle tärkeää. Huomioi palkinnossa, ettei se ole liian suuri lapselta vaadittuun työmäärään nähden, mutta toisaalta, että se on tarpeeksi motivoiva tukemaan lapsen toiminnanohjausta. Palkinnon täytyy olla myös mahdollista toteuttaa heti, kun lapsi on saavuttanut tavoitteensa. Tässä suhteessa lapset ovat hyvin erilaisia. Jollekin toimii palkintona raha, toiselle jokin kiva yhteinen toiminta, ja jotakin lasta motivoi jo esimerkiksi tarra. Osa lapsista taas arvostaa oman työnsä niin korkealle, että ehdottaa hurjan suuria palkintoja pienestä työmäärästä. Palkkiosta sopimiseen kannattaakin käyttää lapsen kanssa aikaa ja vaivaa. Jos lapsen toivoma palkinto on mielestäsi liian suuri, voidaan siitä tehdä pidemmän aikavälin tavoite, ja vaatia palkinnon saamiseksi useampaa onnistunutta viikkoa. Tämä kehittää myös lapsen pitkäjänteisyyttä.

2. Sovi lapsen kanssa tavoite. Mieti, mistä lapsen tulee suoriutua yhden viikon aikana. Aloita pienestä. Jos lapsen toiminnanohjaus on heikko, hän ei pysty huolehtimaan monesta asiasta heti. Jos tavoite on liian suuri, taulusta ei ole apua lapsen motivoinnissa. Hyvä aloitustavoite on, että lapsi kerää yhden merkin viikon jokaisena päivänä, eli huolehtii yhdestä asiasta oma-aloitteisesti päivän aikana.

3. Seuraa lapsen tehtävien hoitamista, ja tarkistakaa joka ilta yhdessä, onko lapsi ansainnut merkin tauluunsa. Jos on, niin kiinnittäkää tauluun merkki tehtävän kohdalle. Lasta voi myös muistuttaa tehtävistä ja merkkien keräämisestä. Viikon lopussa tarkastetaan, montako merkkiä lapsi on saanut kerättyä, ja onko tavoite saavutettu. Jos lapsi on saavuttanut tavoitteen, hän saa luvatun palkinnon. Samalla sovitaan myös seuraavan viikon tavoite ja palkinto.

4. Lapsen tavoitetta kasvatetaan pikkuhiljaa, ja häneltä voi vaatia enemmän, aina kun edellinen tavoite tuntuu sujuvan helposti.



Ps. Kannattaa kokeilla myös omassa arjessa. Vastaava menetelmä toimii erittäin hyvin myös meillä aikuisilla. :)