Vieresniemen esteetön luontopolku

Esteettömyyden näkökulmasta innostuneena kävimme tutustumassa Vimpelin Vieresniemessä sijaitsevaan esteettömään luontopolkuun. Vimpelistä Lappajärven suuntaan menevän tien varressa on meidän silmiin osunut kyltti esteettömästä luontopolusta. Hakiessamme tietoa luontopolusta löysimme Järvi-Pohjanmaan verkkosivuilta luontopolun esitteen, jonka voit käydä lukemassa tästä.

Vieresniemen esteettömän luontopolun on rakentanut Vimpelin kunta Euroopan aluekehitysrahaston tuella, ja se on valmistunut 2010. Luontopolku sijaitsee rauhallisella paikalla Lappajärven rannalla. Polulla on mittaa 660 metriä, ja maastoltaan se on tasainen. Luontopolun esitteessä kerrotaan, että polun yhteydessä on rakennuksia sekä laituri, josta luvataan helppo uimaan, kalastamaan ja veneeseen pääsy myös pyörätuolin käyttäjille.

Päätimme lähteä ottamaan selvää, toteutuvatko esitteessä luvatut asiat esteettömyydestä. Lähdimme liikkeelle lastenvaunujen kanssa, joiden avulla pystyi havainnollistamaan liikkumisen esteettömyyttä tai esteellisyyttä tehokkaasti.

Vieresniemen esteettömän luontopolun sijainti kartalla.

Maantien varressa olevat opastekyltit.

Maantieltä kääntymisen jälkeen luontopolulle tietä opastaa koivukuja, jonka päästä käännytään oikealle.

Vieresniemen pihapiiri parkkipaikalta katsottuna.

Luontopolku kulkee osittain Lappajärven upeissa rantamaisemissa.

Luontopolun maastossa ei ollut suuria tasoeroja. Polku oli koko matkan leveä, ja siinä pystyi ongelmitta kulkea vaunujen kanssa rinnakkain. Polun sora oli tamppaantunut kovaksi, eikä se painunut tai muutenkaan elänyt jalan tai vaunun renkaiden alla. Sora oli sopivan kokoista siten, ettei se aiheuttanut vaunuihin suurta täryytystä tai haitannut muutoinkaan vaunujen sujuvaa liikuttamista. Polulla ei ollut kuoppia tai muita epätasaisuuksia. Nämä kaikki edellä mainitut asiat edistävät esteettömyyttä, ja mahdollistavat polulla liikkumisen, jos henkilöllä on jonkin toimitakyvyn rajoite. 

Luontopolun varrella on laavu, jonka ulkopuolella on mahdollisuus avotulen tekemiseen. Laavu oli rakennettu hiekkapohjalle, joka oli samassa tasossa polun kanssa.  Tämä mahdollistaa sujuvan kulkemisen laavun sisälle. Laavu oli kalustettu kuitenkin siten, että sen käyttäminen ja siellä sisällä liikkuminen oli hankalaa ja ahdasta. Osa kalusteista oli kuitenkin liikuteltavia, mutta niiden liikuttaminen vaati hyvää toiminta kykyä.

Polun varrelta löytyi myös esteettömäksi tarkoitettu ulkokäymälä.

Ulkokäymälässä oli lauta lattia, jossa lautojen väliin jäi pieni rako. Lattian ja polun välillä ei kuitenkaan ollut tasoeroa. Käymälän ovi oli leveä. Ovi ei päässyt kuitenkaan avautumaan kunnolla, sillä sen avaaminen tökkäsi maan epätasaisuuteen. Wc-istuimen vierellä ei ollut tukikahvoja.

Luontopolun esitteessä kerrottiin, että polku kulkee vanhan sekametsän keskellä. Tämä metksä oli kuitenkin hakattu, ja pääasiassa polku kulki aukon keskellä.

Polulla oli myös kota, jonne kulkiessa täytyi ylittää pieni kynnys. Kynnyksen molemmin puolin oli kuitenkin rakennettu pienet luiskat, mikä helpotti sen ylittämistä.

Luontopolun pihapiirissä oli erilaisia rakennuksia. Tämän rakennuksen edusta oli kuitenkin epätasainen, sisältäen kuoppia, vesilammikoita ja puiden juuria. Myös sen heinä oli kasvanut pitkäksi.

Takkatuvan terassille pääsi kulkemaan vaunuilla vaivattomasti, sillä tasoero oli häivytetty luiskan ja maanrakennuksen avulla. Terassilla oli lähekkäin kaksi pitkää pöytää penkkeineen, joiden väliin jäi rajallinen tila liikkumiselle.  Pöytien ja penkkien siirtäminen oli mahdollista, mutta vaati jälleen hyvää toimintakykyä. Takkatupaan emme päässeet sisälle, sillä ovi oli lukossa. Takkatuvan käyttäminen edellytti varausta.

Rakennusten läheisyydessä oli nuotiopaikka, jonka ympäristö oli tasainen. Heinä oli päässyt kasvamaan kuitenkin pitkäksi, mikä hankaloittaa liikkumista.

Saunarakennukseen kulku, ja kulku saunalta rantaan tapahtui seuraavanlaista terassia/portaikkoa pitkin. Terassi nousi n. 15cm maan pinnasta, eikä tasoerojen välillä ollut luiskaa.

Ainoa kulkureitti laiturille oli kuvassa näkyvä portaikko, mikä ei ole esteetön ratkaisu.

Laiturilta veteen mentiin seuraavanlaisia portaita pitkin.Uimaan, kalastamaan tai veneeseen pääseminen ei mielestämme toteudu, kuten esitteessä luvataan.

Mahtavaa, että Järvi-Pohjanmaalle on rakennettu esteetön luontopolku, joka huomioi henkilöt, joilla on rajoitteita toimintakyvyssä. Havaintojemme perusteella luontopolulla liikkuminen onnistuu ongelmitta, vaikka olisikin rajoitteita toimintakyvysä. Luontopolun yhteydessä olevien rakennusten käyttäminen itsenäisesti saattaa olla hankalaa, jos käyttäjällä on paljon rajoitteita toimintakyvyssä. Täysin esteettömiä niiden ei voida sanoa olevan. Luontopolku on tehty Vieresniemeen kuusi vuotta sitten, ja se kaipaisi hieman päivittämistä ja kunnostamista. Ympäröivän metsän hakkaaminen on tehnyt ympäristöstä harmillisesti hieman karun näköisen, mutta Lappajärven kauniit rantamaisemat tekevät kuitenkin luontopolusta viihtyisän.

Kun kerran reissuun on lähdetty, täytyihän sitä olla asianmukaiset eväät!

Housing Enabler ja oman kodin esteet

Housing Enabler

Housing Enabler on arviointiväline, joka on suunniteltu avuksi asumisen esteettömyysongelmien tunnistamiseen ja analysointiin. Housing Enabler periaate on syntynyt Yhdysvalloissa, kun on tutkittu saavutettavuutta ja luotu standardeja asumiseen. Alun perin ideana onkin ollut, että Housing Enabler toimisi perustana esteettömien asuntojen ja julkisten tilojen suunnittelussa. Toimintaterapian käyttöön soveltuvaksi arviointivälineeksi Housing Enableriä lähtivät 1990-luvulla kehittämään ruotsalaiset toimintaterapeutti, Susanne Iwarsson sekä järjestelmäasiantuntija, Björn Slaug. Suomenkielelle Housing Enablerin käsikirja on käännetty osana yhteispohjoismaista tutkimusprojektia, jossa menetelmää kehitettiin soveltumaan käytettäväksi Ruotsissa, Tanskassa, Suomessa ja Islannissa. Käsikirjan käännöstyö valmistui vuonna 2008. Arviointimenetelmä on tarkoitettu ennen kaikkea toimintaterapeuttien käytettäväksi, mutta tekijöiden mukaan väline voi olla hyödyllinen myös muussa toiminnassa, kuten rakennushankkeiden suunnittelussa ja rakentamisratkaisujen pohdinnassa sekä vammaistoiminnassa.

Housing Enableriä voidaan käyttää joko yksilön tai tietyn ryhmän asumismuotojen arvioimisessa. Arvioinnissa selvitetään ensin yksilön tai ryhmän toimintakyvyn rajoitukset, ja tehdään tämän jälkeen ympäristökartoitus. Ympäristön esteellisyys määritellään tapauskohtaisesti yhdistämällä toimintakyvyn rajoituksista ja ympäristöstä saatu tieto, ja lasketaan ympäristölle esteellisyyspisteet. Menetelmän mukaan esteellisyys on aina subjektiivista, ja esteellisyyspisteiden määrä onkin aina 0, silloin kun henkilöllä ei ole mitään toimintakyvyn rajoitteita. Arviointimenetelmän avulla on mahdollista arvioida esteellisyysongelmia suhteessa 15:een eri toimintakyvyn rajoitteeseen. Nämä rajoitteet ovat:

•  Vaikeus tulkita tietoainesta
•  Alentunut näkökyky
• Sokeus
• Vaikea kuulovamma
•  Tasapainovaikeuksia
• Alentunut koordinaatiokyky
• Alentunut fyysinen kestävyys
• Vaikeuksia liikuttaa päätä
•  Alentunut yläraajojen toimintakyky
•  Alentunut hienomotoriikka
• Yläraajojen toimintakyvyn osittainen puuttuminen
•  Alentunut selkärangan/alaraajojen toimintakyky (esim. kumartua tai polvistua)
• Käyttää kävelyapuvälineitä
• Käyttää pyörätuolia
• Epätavallinen pituus tai paino

Näiden osa-alueiden tarkemmat kuvaukset löytyvät arviointimenetelmän käsikirjasta. Usein henkilöllä on diagnoosistaan riippuen useita näistä toimintakyvyn rajoitteista.

Havaintoja oman kodin esteettömyydestä/esteellisyydestä 

 

  

 

Itse asun rinnetalossa, jossa päivittäinen asuminen tapahtuu kahdessa kerroksessa. Sisääntulokerroksessa ei ole keittiötä tai ruokailupaikkaa, vaan nämä toiminnot löytyvät yläkerrasta. Koska itselläni ei tällä hetkellä ole toimintakyvyn rajoitteita, valitsin Housing Enablerissä vaihtoehtoina olevista 15:stä toimintakyvyn rajoitteesta tasapainovaikeudet, alentuneen koordinaation sekä alentuneen hienomotoriikan arviointini pohjaksi. Arviointimenetelmä on jaettu neljään osaan, joissa kaikissa on väittämiä ympäristöön liittyen. Jokaisesta väittämästä voi saada pisteitä 0-4 riippuen siitä, kuinka suuren esteen kyseinen asia asettaa suhteessa tarkastelun kohteena olevaan toimintakyvyn rajoitteeseen. Alla on koottuna havaintoja omassa kodissani tekemästäni arvioinnista.

Osa A: Ulkotilat

A-osassa käsitellään ulkotiloja, ja siihen kuuluu 33 eri väittämää, joiden avulla selvitetään mm. pihan kaltevuuksia ja luiskia, valaistusta, pysäköintipaikkoja, istumapaikkoja, maan rakennetta, kuten tasoeroja, pihassa käytettyjä materiaaleja (sora, hiekka, asfaltti) sekä jäteastioille ja postilaatikoille pääsyä.

Rinnetalossamme piha-alueet ovat haasteelliset. Piha on jyrkkä ja esim. postilaatikko ja roska-astia sijaitsevat rinteen alapäässä. Näiden käyttö aiheuttaisi vaikeuksia tasapainon ja koordinaation ollessa alentunut. Toisaalta autolla pääsee aivan talon luona sijaitsevaan autokatokseen, jossa on tasainen katettu alue ovelle saakka.

Osa B: Sisäänkäynnit

Seuraavassa osiossa tarkastellaan 49 väittämän avulla sisäänkäyntejä, ja tutkitaan mm. ovien ja kulkuväylien leveyksiä, korkeita kynnyksiä, sisäänkäynnille johtavia portaita tai luiskia, mahdollisia hissejä, sekä ulkona olevia istumapaikkoja tai parvekkeita.

Meillä pääovelle ei johda portaita, mutta ovella on liian korkea kynnys. Sen sijaan toisella sisäänkäynnillä on luiska. Kotonamme ongelmana on myös se, että asumme hyvin tuulisella paikalla, jolloin tuuli vaikeuttaa oven avaamista ja sulkemista.

Osa C: Sisätilat

Arvioinnin laajin osio (100 kohtaa) on luonnollisesti sisätilat. Tässä osiossa käydään järjestelmällisesti läpi asunnon portaat, keittiö, pyykkitilat ja kodinhoitohuone, saniteettitilat, kodin erilaiset hallintalaitteet ja huomioidaan myös sisustusratkaisut, kuten onko talossa johdonmukaiset kulkuväylät, muodostavatko sisustus tai kiinteät rakenteet kapeita väyliä, onko lattioilla irtonaisia johtoja tai kulkemista haittaavia mattoja, ovatko lattiapinnat liukkaita jne.

Ensimmäinen merkittävä ongelma kodissamme on, että meillä on portaat yläkertaan, missä on välttämättömiä asuintiloja. Portaissa myöskin on kaide vain toisella puolella rappusia. Lisäksi kaiteet olivat vieläpä liian lyhyet. Kaiteiden tulisi alkaa hieman ennen portaita ja päättyä portaiden jälkeen sekä jatkua ilman katkoa porrastasanteella. Lähes jokaisessa huoneessa (keittiö, kodinhoitohuone, makuuhuoneet) on kaappeja tai hyllyjä, jotka ovat liian korkealla (yli 140cm korkeudella lattiasta). Kodinkoneiden hallintalaitteista hellan hipaisukytkimet ovat herkkätoimisia, ja esimerkiksi liesituulettimen napit ovat hieman epäjohdonmukaisia/vaikeakäyttöisiä (samasta napista tapahtuu monta eri asiaa). Suihkussa meiltä ei löydy istumapaikkoja, ja tukikahvoja ei ole suihkussa eikä vessassa. Sekä useiden kodinkoneiden, että esimerkiksi suihkun käyttämiseen vaaditaan ranteen kiertoliikettä, mikä on varsin vaativa liike, jos käsien motoriikka tai voima on alentunut. Yllätyin itsekin, kuinka monessa laitteessa kiertoliikettä vaadittiinkaan, mm. ikkunoiden avaamisessa, lukoissa, suihkussa, pyykinpesukoneessa, astianpesukoneessa, uunissa jne… Lisäksi oviemme lukkoja ei millään saa auki ilman kahta kättä. Tämä on todettu ongelmaksi ihan kauppakasseja tai lasta kantaessakin. Mieheni on pitkä, joten wc:n pesualtaat on meillä sijoitettu normaalia korkeammalle. Tämä on ongelma, jos hanaa halutaan käyttää istuen. Myös pitkänukkaiset karvalankamattoni aiheuttavat tasapainolle haasteita.

Osa D: Tiedonvälitys

Tämä osa arviointia sisältää vain kuusi kohtaa, ja se käsittelee useamman perheen asuntoja kuten kerros, tai rivitaloja. Osiossa havainnoidaan talon opasteiden ja merkintöjen johdonmukaisuutta ja niiden valaistusta.

Pohdintaa

Oma koti ja siellä tapahtuvat toiminnat ovat itselle niin arkipäiväisiä, että harvoin tulee näin toimintaterapeuttinakaan ajateltua kodin toiminnalle mahdollisesti asettamia ongelmakohtia. Rakentaessamme taloa, olin hiljattain käynyt HE-koulutuksen, ja muistan silloin mittailleeni jonkin verran kulkuväylien leveyksiä ja portaiden etenemiä jne. Jo tuolloin kuitenkin tiedostin, että talostamme ei täysin esteetöntä saa rinneratkaisun vuoksi millään (hissiin kun emme halunneet sijoittaa). Nyt havainnoimieni toimintakyvyn rajoitteiden valossa talomme sai esteellisyyspisteitä yhteensä 150. (Ei rajoitteita on siis 0, ja mitä korkeampi lukema, sitä esteellisempi rakennus) Rajoitteita oli siellä täällä, ja pihan tasoerot sekä talon kaksikerroksisuus/portaat olivat talossamme merkittävä esteellisyystekijä, mutta kaikkein eniten pisteitä kartuttivat kuitenkin erilaiset kodin hallintalaitteet, joiden käyttö tuottaisi vaikeuksia, jos käsien hienomotoriikka on alentunut. Tämä on siinä mielessä turhauttavaa, että rakentamisvaiheessa on todella vaikeaa ja aikaa vievää huomioida kaikkien kodinkoneiden jokaista ominaisuutta, ja usein niiden käyttöä harjoitellaankin vasta kotona. Usein esteettömyyskeskustelu myös keskittyy nimenomaan rakentamisen mittojen ja arkkitehtuurin havainnointiin, vaikka nykytaloissa elektroniikka on hyvin merkittävä osa talossa toimimista, ja asettaa myös osaltaan paljon esteitä toiminnalle. 

Housing Enabler on hyvä väline asunnon esteettömyyden arviointiin, mutta sen rinnalla tulee käyttää muita arviointimenetelmiä, jotta toimintakyvyn arvioinnista tulisi riittävän kattava ja luotettava. Oman kodin arviointi oli yllättävän hauska kokemus ja avasi silmiä jälleen myös sille, kuinka tärkeään rooliin todella nousee henkilön toimintakyvyn perusteellinen kartoitus, ennen kodin esteettömyysongelmien arviointia. Itse asunnon kun pystyy havainnoimaan aisteillaan, mutta ihmisen toimintakyvyn arvioimiseksi on saatava ihminen kertomaan arjestaan ja vieläpä niistä kaikkein vaikeimmista asioista siellä arjessa. On pystyttävä samaistumaan toisen arkeen, ja katsomaan maailmaa toisen henkilön silmin aivan erilaisista lähtökohdista, kuin omasi. 

T:Maiju

Lähteet: Iwarsson, Susanne & Slaug, Björn. 2008. Housing Enabler – Arviointiväline asumisen ja esteettömyysongelmien arviointiin ja analysointiin

Esteettömyys hyödyttää kaikkia

Haluamme nostaa tässä kuussa esiin esteettömyyttä eri näkökulmista. Mitä se tarkoittaa? Kuka esteettömyydestä hyötyy? Miksi sitä tarvitaan? Kenen vastuulla on huolehtia esteettömyyden toteutumisesta?

Kuvitellaanpa, että vammaudut liikenneonnettomuudessa ja tulet viettämään koko loppuelämäsi pyörätuolissa. Tai, että sairastut aivoverenkierron häiriöön, jonka seurauksena sinulle jää liikuntarajoitteita ja hahmottamisen ongelmia. Kuinka selviydyt arjestasi omassa kodissasi? Pääsetkö kotonasi vessaan tai suihkuun? Yletytkö kaikkiin tavaroihisi? Saatko valmistettua itsellesi ruokaa, tai yllätkö vesihanaan? Saatko avattua shampoopullon, tai mahdollisesti tarvitsemiesi lääkkeiden purkit?

Asumme usein hyvin esteellisissä asunnoissa, ja vain harva pystyy jatkamaan vammautumisen jälkeen normaalia elämäänsä ilman minkäänlaista ympäristön muokkaamista, apuvälineitä tai ulkopuolista apua. Asunnonmuutostyöt maksaa tilanteesta riippuen kunta tai vakuutusyhtiö. Muutostyöt ovat kalliita ja usein niiden saaminen on pitkän työn takana. Varsinkin vakuutusyhtiölle muutostöiden tarve tulee perustella erilaisin asiantuntijalausunnoin ja rakennepiirustuksin, sekä mahdollisesti kerätä tarjouspyyntöjä muutostöiden toteutuksesta. Kunnissa on usein nimetty esimerkiksi vammaispalveluiden puolelta henkilö, jonka tehtäviin kuuluu arvioida asunnonmuutostöiden tarvetta. Maksava taho ei läheskään aina ole samaa mieltä kanssasi siitä, mitä kaikkea sinun tulee kotonasi pystyä tekemään, eli mikä on välttämätöntä arjen sujumisen kannalta, ja mikä osa muutostöistä kuuluu heidän kustannettavakseen. Toimintaterapeuttien huonommin tunnettu osaamisalue ovat ympäristön esteettömyyden kartoitukset, joiden pohjalta voidaan suunnitella esteettömiä asuntoja tai tarpeellisia muutostöitä. Olemme molemmat kouluttautuneet Housing Enabler – asumisen esteettömyysongelmien arviointi ja analysointivälineen käyttöön. Menetelmän avulla voidaan arvioida asunnon tai ulkotilojen esteettömyyttä/esteellisyyttä ja tunnistaa luotettavasti ongelmakohtia ja ennustaa esteellisyysriskejä. Menetelmän avulla voidaan arvioida erilaisten vammaryhmien tarpeita. Esimerkiksi näkövammaisen asuinympäristössä on otettava huomioon varsin erilaisia asioita, kuin liikuntarajoitteisen ympäristössä. Kirjoittelemme myöhemmin kirjoituksen, jossa havainnoimme omia kotejamme Housing Enabler-menetelmän avulla.

Uusien talojen rakentamisessa on jo alettu kiinnittää entistä enemmän huomiota esteettömyyteen, tai ainakin esteettömyyttä korostetaan ja ihmisiä kehotetaan esteettömään rakentamiseen. Usein kodit ovat kuitenkin ainakin osittain ihmisten itsensä suunnittelemia, ja ne suunnitellaan nimenomaan omiin senhetkisiin tarpeisiin. Harva osaa ottaa huomioon taloa rakentaessaan, että hän mahdollisesti myös vanhenee siinä talossa, tai hänen toimintakykynsä voi heikentyä jonkin yllättävän tapahtuman seurauksena. Tämän vuoden asuntomessuilla vieraillessa tuli jälleen huomattua, että hyvin harva, jos mikään näistäkään kodeista on esteetön.

Entäpä sitten julkiset ympäristöt? Pystytkö käymään vammautuneena kaupassa, ravintolassa, kirjastossa, pankissa, koulussa, elokuvateatterissa jne. aivan kuten muutkin? Etenkin pyörätuolilla liikkuville tämä on valitettavan harvoin mahdollista. Vanhoissa rakennuksissa on harvoin ajateltu liikuntarajoitteisia tai muilla tavoin vammaisia henkilöitä. Mutta valitettavan harvoin esteettömyyttä ajatellaan loppuun saakka uusissakaan rakennuksissa. Laki velvoittaa huomioimaan liikuntarajoitteiset henkilöt uudisrakennuksissa. Kesäkuun alussa suomessa ratifioitiin YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista, joka myös velvoittaa huomioimaan esteettömyyden uudisrakennuksissa. Esteitä tuskin koskaan rakennetaan tahallaan, mutta usein täysin liikuntakykyinen henkilö ei vain osaa huomioida kaikkia niitä asioita, mitkä hankaloittavat liikuntarajoitteisen henkilön elämää päivittäin. Myös kaavoituksella saatetaan vaikeuttaa esteettömien rakennusten suunnittelua. Tärkeintä olisikin saada asenteita muuttumaan esteettömyyden suhteen, ja nostaa se korkeammalle tärkeysjärjestyksessä. Ainakin sinne sisustuksen ja arkkitehtuurin kanssa samalle viivalle. Esteettömyys kun hyödyttää meitä kaikkia. Toivommekin, että seuraavan kerran käydessäsi kaupassa tai kahvilassa, tai kävellessäsi kadulla suojatien yli, mietit, pystyisitkö asioimaan tai liikkumaan kyseisessä paikassa, jos liikkuisit pyörätuolilla tai rollaattoria apuna käyttäen.

Toteutuuko tässä kohdassa esteettömyys? Välillä lastenvaunujenkin kanssa joutuu etsimään kiertotien.