Toimintaterapialla lisää yhdenvertaisuutta

20. marraskuuta vietetään kansainvälistä Lapsen oikeuksien päivää, jonka kunniaksi Suomen sisäministeriö suosittaa yleistä liputusta. Päivä perustuu YK:n Lapsen oikeuksien sopimukseen, joka on kaikkia alle 18-vuotiaita koskeva ihmisoikeussopimus. Sopimus kertoo lapsille kuuluvat ihmisoikeudet ja asettaa valtioille ensisijaisen vastuun toteuttaa ne. Kun lapsen oikeudet toteutuvat, lapset saavat kasvaa ja käydä koulua terveenä, pelkäämättä väkivaltaa ja riistoa. Sopimuksessa on seuraavat yleiset periaatteet: yhdenverataisuus ja syrjimättömyys, lapsen edun huomioiminen, oikeus elämään ja kehittymiseen sekä lapsen näkemysten kunnioittaminen. Tänä vuonna YK:n Lapsen oikeuksien sopimus on ollut Suomessa 25 vuotta. Juhlavuoden 2016 teemana on yhdenvertaisuus.

Yhdenvertaisuus "Sopimusvaltiot kunnioittavat ja takaavat tässä yleissopimuksessa tunnustetut oikeudet kaikille niiden lainkäyttövallan alaisille lapsille ilman minkäänlaista lapsen, hänen vanhempiensa tai muun laillisen huoltajansa rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen, etniseen tai sosiaaliseen alkuperään, varallisuuteen, vammaisuuteen, syntyperään tai muuhun seikkaan perustuvaa erottelua." 

(Lapsen oikeuksien sopimus, 1 osa, 2 artikla)

Voit käydä lukemassa lisää lapsen oikeuksista osoitteessa: www.lapsenoikeudet.fi. Lapsen oikeuksien sopimus löytyy kokonaisuudessaan täältä. Unicef on kirjoittanut Lasten oikeuksien sopimuksen nettisivuilleen lyhennettynä, josta on nopeasti luettavissa sopimuksen pääkohdat. Klikkaamalla tästä pääset suoraan Unicefin sivuille.

Me kuntoutuksen ammattilaiset voimme omalla työllämme lisätä lasten välistä yhdenvertaisuutta sekä vähentää syrjintää. Monilla toimintaterapiassa käyvillä lapsilla on erityistarpeita, joiden takia heillä ilmenee hankaluutta osallistua tasavertaisesti arjen toimintaan. Toimintaterapiassa tarkoituksena on tukea ja edistää lapsen toimintakykyä ja kehitystä siten, että hän pystyy osallistumaan paremmin omassa arjessa tapahtuviin toimintoihin. Ja näin ollen vähentää lapsen jäämistä toiminnan ulkopuolelle omassa ympäristössään. Lapsen osallistumistumisen mahdollistaminen ja toimijuuden tukeminen lisäävät merkittävästi lapsen hyvinvointia.

Toimintaterapian tavoitteet ja toteutus suunnitellaan jokaisen lapsen kaohdalla yksilöllisesti. Suunnittelussa tehtään yhteistyötä lapsen ja tämän lähipiirin kanssa. Toimintaterapia voi lapsen tarpeen mukaan toteutua ihan missä tahansa arkiympäristöistä. Joidenkin lapsien kohdalla yhdenvertaista osallistumista mahdollistetaan harjoittelemalla taitoja ja valmiuksia. Joidenkin kohdalla toimintaterapiassa viedään arkeen apuvälineitä, jotka tukevat osallistumista. Yhtenä mahdollisuutena on myös ympäristön muokkaaminen siten, että se tukee paremmin lapsen osallistumista.

LOOK-hanke (Lapsen Oikeus Osallistua Kuntoutukseensa)
Lapsen oikeuksien sopimusta valvova lapsen oikeuksien komitea on esittänyt Suomelle huolensa siitä, ettei vammaisen lapsen oikeus tulla kuulluksi toteudu asian mukaisesti. Komitean mukaan myös lapset, joilla on jokin heidän elämään ja osallistumiseen vaikuttava toimintakyvyn haaste voivat ilmaista näkemyksensä itseään koskevissa asioissa. Jokaisella lapsella tulisi olla mahdollisuus osallistua omaan kuntoutusprosessiinsa aktiivisena toimijana. 

LOOK-hanke on Metropolia ammattikorkeakoulun, Lastensuojelun keskusliiton sekä Kelan yhdessä toteuttama hanke, jonka tavoitteena on kehittää uusia työvälineitä ja toimintatapoja lapsen osallistumisen sekä yhteistoimijuuden parantamiseen hänen omassa kuntoutuksessaan. Hankkeen tiimoilta on tutettu erilaista materiaalia lapsen osallistumisen tukemiseen omassa kuntoutuksessaan sekä järjestetään koulutuksia aiheeseen liittyen. Lisätietoa hankkeesta löytyy täältä.

Aivovamma ja FightBack - Mikä saa toiset taistelemaan?

Tänä syksynä tartuin vihdoin Pekka Hyysalon kirjoittamaan FightBack - kirjaan, jonka olen jo pitkään halunnut lukea. Kirjassa Pekka kertoo omin sanoin tarinan vammautumisestaan ja kuntoutumisestaan, ja ennen kaikkea elämästään vakavan onnettomuuden jälkeen. Toimintaterapeuttina olen työskennellyt eriasteisia aivovammoja saaneiden henkilöiden kanssa, arjen toimintoja uudelleen harjoitellen, ja aina on yhtä arvoituksellista seurata sitä, kuinka paljon kukin kuntoutuu, tai millä aikataululla. Itse olin tietysti hyvin kiinnostunut myös ammatillisesta näkökulmasta kuulemaan, millaisessa roolissa Pekka on nähnyt eri kuntoutusmuodot ja -menetelmät. Mistä on ollut hyötyä, ja onko jokin ollut turhaa? Mitä kautta kuntoutus on kustannettu, ja onko sitä saatu riittävästi? Näihin kysymyksiin sain vain vähän vastauksia, koska Pekka koki omien sanojensa mukaan kuntoutuksesta kirjoittamisen tylsäksi, koska se oli hänelle työtä, ja elämässä oli paljon mielenkiintoisempiakin asioita, joista hän mieluummin kirjoitti.

Kirja jätti siis monta kysymystä avoimeksi, mutta se antoi mielestäni arvokkaan kuvauksen siitä, kuinka elämä jatkuu vammautumisen jälkeenkin. Kuntoutustyössä on usein pakko katsoa nimenomaan ihmisen ongelmia, koska niistä pyritään kuntoutuksen avulla pääsemään eroon. Onkin hyvä muistaa, että ihmisen elämä on paljon muutakin, ja arvokasta kaikista haasteista huolimatta. FightBack kertookin taistelijan tarinan hyvin positiiviseen sävyyn. Hyysalo, ei missään vaiheessa luovu unelmistaan, vaikka ne aavistuksen realistisemmiksi matkan varrella muuttuvatkin. Hän ottaa myös riskejä kuntoutuksessa, ja voisin kuvitella hänen aiheuttaneen harmaita hiuksia niin läheisilleen kuin kuntouttaville tahoille altistaessaan itsensä vaaratilanteisiin. Halu ja motivaatio palata takaisin omaan elämään on käsinkosketeltava.

Kirjan luettuani jäin miettimään erityisesti motivaation merkitystä kuntoutumisessa. Miksi toinen motivoituu Pekan tavoin antamaan kaikkensa ja toinen masentuu elämän mennessä uusiksi? Onko motivaation löytyminen kiinni aivovamman sijainnista, vai vaikuttaako siihen enemmän eletyn elämän historia? Vai vaikuttavatko ympäristö asenteet kuntoutujan ajatuksiin ja tätä kautta motivaatioon? Varmasti tällä kaikella on oma roolinsa lopputuloksessa. Pekan ennuste oli alkutilanteessa hyvin heikko, mutta hän on tehnyt uskomattoman matkan, ja todistanut, että kuntoutumista tapahtuu myös vuosien jälkeen. Kirjasta ja dokumentista näkee mielestäni Pekalla olevan jonkinasteista oiretiedostamattomuutta. Hän ei itse näe haasteitaan aina realistisesti. Mietinkin useaan otteeseen kirjaa lukiessani, onko tästä ollut Pekalle enemmän hyötyä kuin haittaa. Onko hän jaksanut pysyä positiivisena ja uskoa kuntoutumiseen juuri sen ansiosta. Vaikuttaa myös siltä, että ulkoa kerrotut ennusteet ovat vain lisänneet Pekan motivaatiota harjoitteluun, ja saaneet hänet tekemään entistä enemmän töitä kuntoutumisensa eteen. Pekka onkin omalla FightBackillaan osoittanut, että aivojen kehitys ei pysähdy, vaan aina on mahdollisuus kehittyä ja kuntoutua.

Toinen ajatuksia herättävä teema, joka kirjan luettuani heräsi oli henkilön persoonallisuuden muuttuminen aivovamman myötä. Vammautunut itse, kuten Pekkakin kokee itsensä itsekseen, eikä yleensä kykene vertailemaan miten vamma on muuttanut häntä ihmisenä. Tämä muutos vaikuttaakin yleensä kaikkein eniten vammautunutta ympäröiviin ihmisiin. Toisten on vaikeampi hyväksyä muutosta rakkaassa ihmisessä kuin toisten.

Kirjan tarinaa täydensi mukavasti New Run -elokuva, joka esitettiin Docventuresissa 12.10.2016. Dokumentti valottaa hieman myös Pekan läheisten ajatuksia, ja näyttää väläyksiä myös kuntoutuksesta. Suosittelemme lämpimästi sekä kirjaa että dokumenttia.

Dokumentin voi katsoa Yle Areenasta http://areena.yle.fi/1-3719215

Fight Back kirjassa on myös erittäin kaunis kuvitus

Arvoituksellinen autismi

Silmät vaeltavat pitkin huonetta. Hän on tässä, mutta ei täällä. Yrität saada nuo silmät kiinnittymään omiisi, mutta vaikka katseet kohtaavat, eivät silmät katso sinua, vaan tuntuu, että ne näkevät jotakin enemmän. Yhtäkkiä katse tarkentuu, ja silmät näkevät sinut. Tuntuu kuin ne näkisivät kaiken sinussa. Katsoisivat jonnekin syvälle sinussa, minne edes itse et näe. Hetken olette yhdessä tässä maailmassa, ja pystytte toimimaan yhdessä, kunnes kädet taas nousevat sivuille huiskuttamaan ja pää kallistuu taakse. Silmät sulkeutuvat, ja kun ne taas aukeavat, ne katsovat jälleen jotakin, mitä sinä et voi nähdä.

Yllä kuvattu tilanne on muisto erään toimintaterapiassa käyneen autistisen henkilön kanssa toimimisesta. Toisinaan saman henkilön kanssa toiminta sujui jopa hyvin, ja hän havainnoi asioita tarkasti, vaikka katse tuntuikin katsovan jonnekin muualle, mutta vain hetkittäin tuo katse tarkentui tähän hetkeen, ja nuo hetket olivat aivan erityisiä. Hetkiä jolloin meillä oli yhteinen päämäärä.

Toimintaterapialla tuetaan usein autistisen henkilön toimintakykyä. Toimintaterapeutti tukee autistista henkilöä ja tämän perhettä arjen toimintojen harjoittelussa, stimuloi autistin aisteja, jotta hän oppisi jäsentämään aistien kautta saatavaa tietoa ja löytämään kehonsa rajat, ja pyrkii osana kuntoutustiimiä opettamaan autistiselle henkilölle elämässä tarpeellisia taitoja. Usein, kun aloittaa työskentelyn autistisen henkilön kanssa, herää hyvin paljon kysymyksiä. Kuinka kertoa tästä maailmasta ihmiselle, jonka maailma on aivan toisenlainen? Ihmiselle, joka hahmottaa kaiken olemassa olevan toisin, jolle ei ole aikaa vaan on vain nyt? Kuinka perustelet toimintojen tarpeellisuuden henkilölle, jolle ne eivät merkitse mitään; jolla ei välttämättä ole edes kuvaa, että nämä eri toiminnot muodostavat kokonaisuuden, tai henkilölle jolle kevyt kosketus saattaa tuottaa fyysistä kipua? Jokainen autistikin on erilainen, joten kysymyksiin löytyy vastauksia vasta yhdessä tehden ja kokeillen. Autismi on arvoitus, johon ei ole yhtä ratkaisua ja joka usein jää ratkaisematta. Toimintakyvyn kehittymiselle ei voi asettaa tarkkoja odotuksia, koska kehittyminen ei tapahdu minkään yhtenäisen kaavan mukaan, vaan jokainen yksilö kehittyy aivan omalla tavallaan. Toisinaan autisti yllättää oppimisellaan, ja toisinaan samaa asiaa joudutaan harjoittelemaan hyvinkin kauan. Kommunikaatio on usein puutteellista, minkä vuoksi moni autisti ei voi kertoa meille muille omasta maailmankuvastaan paljoakaan.

Ruotsalaisen Iris Johanssonin kirja: ”Toinen maailma, jonka tunnen – autistin tarina”, pukee sanoiksi erään elämäntarinan. Tarina on kiehtova kuvaus yhden autistisen henkilön kokemuksista ja tiestä, jonka tämä on kulkenut elääkseen tässä maailmassa meidän muiden seurassa. Kirja on siitä harvinainen, että kovin moni autisti ei kykene koskaan kertomaan ja kuvaamaan omia kokemuksiaan meille muille. Kirjaa lukiessa heräsi paljon tunteita, kysymyksiä ja paikoin epäuskoakin, mutta myös oivalluksia autististen henkilöiden kanssa toimimiseen. Ehkä tärkein anti kirjan lukemisesta oli aiempaa syvempi ymmärrys siitä, kuinka kaukana minun todellisuudestani toisen henkilön maailmankuva voi olla; ja kuinka tärkeää on luopua omista ennakkoluuloistaan ja käsityksistään. Olla avoin ajattelemaan ihan uudella tavalla, sillä vain silloin on mahdollista kohdata.

Vieresniemen esteetön luontopolku

Esteettömyyden näkökulmasta innostuneena kävimme tutustumassa Vimpelin Vieresniemessä sijaitsevaan esteettömään luontopolkuun. Vimpelistä Lappajärven suuntaan menevän tien varressa on meidän silmiin osunut kyltti esteettömästä luontopolusta. Hakiessamme tietoa luontopolusta löysimme Järvi-Pohjanmaan verkkosivuilta luontopolun esitteen, jonka voit käydä lukemassa tästä.

Vieresniemen esteettömän luontopolun on rakentanut Vimpelin kunta Euroopan aluekehitysrahaston tuella, ja se on valmistunut 2010. Luontopolku sijaitsee rauhallisella paikalla Lappajärven rannalla. Polulla on mittaa 660 metriä, ja maastoltaan se on tasainen. Luontopolun esitteessä kerrotaan, että polun yhteydessä on rakennuksia sekä laituri, josta luvataan helppo uimaan, kalastamaan ja veneeseen pääsy myös pyörätuolin käyttäjille.

Päätimme lähteä ottamaan selvää, toteutuvatko esitteessä luvatut asiat esteettömyydestä. Lähdimme liikkeelle lastenvaunujen kanssa, joiden avulla pystyi havainnollistamaan liikkumisen esteettömyyttä tai esteellisyyttä tehokkaasti.

Vieresniemen esteettömän luontopolun sijainti kartalla.

Maantien varressa olevat opastekyltit.

Maantieltä kääntymisen jälkeen luontopolulle tietä opastaa koivukuja, jonka päästä käännytään oikealle.

Vieresniemen pihapiiri parkkipaikalta katsottuna.

Luontopolku kulkee osittain Lappajärven upeissa rantamaisemissa.

Luontopolun maastossa ei ollut suuria tasoeroja. Polku oli koko matkan leveä, ja siinä pystyi ongelmitta kulkea vaunujen kanssa rinnakkain. Polun sora oli tamppaantunut kovaksi, eikä se painunut tai muutenkaan elänyt jalan tai vaunun renkaiden alla. Sora oli sopivan kokoista siten, ettei se aiheuttanut vaunuihin suurta täryytystä tai haitannut muutoinkaan vaunujen sujuvaa liikuttamista. Polulla ei ollut kuoppia tai muita epätasaisuuksia. Nämä kaikki edellä mainitut asiat edistävät esteettömyyttä, ja mahdollistavat polulla liikkumisen, jos henkilöllä on jonkin toimitakyvyn rajoite. 

Luontopolun varrella on laavu, jonka ulkopuolella on mahdollisuus avotulen tekemiseen. Laavu oli rakennettu hiekkapohjalle, joka oli samassa tasossa polun kanssa.  Tämä mahdollistaa sujuvan kulkemisen laavun sisälle. Laavu oli kalustettu kuitenkin siten, että sen käyttäminen ja siellä sisällä liikkuminen oli hankalaa ja ahdasta. Osa kalusteista oli kuitenkin liikuteltavia, mutta niiden liikuttaminen vaati hyvää toiminta kykyä.

Polun varrelta löytyi myös esteettömäksi tarkoitettu ulkokäymälä.

Ulkokäymälässä oli lauta lattia, jossa lautojen väliin jäi pieni rako. Lattian ja polun välillä ei kuitenkaan ollut tasoeroa. Käymälän ovi oli leveä. Ovi ei päässyt kuitenkaan avautumaan kunnolla, sillä sen avaaminen tökkäsi maan epätasaisuuteen. Wc-istuimen vierellä ei ollut tukikahvoja.

Luontopolun esitteessä kerrottiin, että polku kulkee vanhan sekametsän keskellä. Tämä metksä oli kuitenkin hakattu, ja pääasiassa polku kulki aukon keskellä.

Polulla oli myös kota, jonne kulkiessa täytyi ylittää pieni kynnys. Kynnyksen molemmin puolin oli kuitenkin rakennettu pienet luiskat, mikä helpotti sen ylittämistä.

Luontopolun pihapiirissä oli erilaisia rakennuksia. Tämän rakennuksen edusta oli kuitenkin epätasainen, sisältäen kuoppia, vesilammikoita ja puiden juuria. Myös sen heinä oli kasvanut pitkäksi.

Takkatuvan terassille pääsi kulkemaan vaunuilla vaivattomasti, sillä tasoero oli häivytetty luiskan ja maanrakennuksen avulla. Terassilla oli lähekkäin kaksi pitkää pöytää penkkeineen, joiden väliin jäi rajallinen tila liikkumiselle.  Pöytien ja penkkien siirtäminen oli mahdollista, mutta vaati jälleen hyvää toimintakykyä. Takkatupaan emme päässeet sisälle, sillä ovi oli lukossa. Takkatuvan käyttäminen edellytti varausta.

Rakennusten läheisyydessä oli nuotiopaikka, jonka ympäristö oli tasainen. Heinä oli päässyt kasvamaan kuitenkin pitkäksi, mikä hankaloittaa liikkumista.

Saunarakennukseen kulku, ja kulku saunalta rantaan tapahtui seuraavanlaista terassia/portaikkoa pitkin. Terassi nousi n. 15cm maan pinnasta, eikä tasoerojen välillä ollut luiskaa.

Ainoa kulkureitti laiturille oli kuvassa näkyvä portaikko, mikä ei ole esteetön ratkaisu.

Laiturilta veteen mentiin seuraavanlaisia portaita pitkin.Uimaan, kalastamaan tai veneeseen pääseminen ei mielestämme toteudu, kuten esitteessä luvataan.

Mahtavaa, että Järvi-Pohjanmaalle on rakennettu esteetön luontopolku, joka huomioi henkilöt, joilla on rajoitteita toimintakyvyssä. Havaintojemme perusteella luontopolulla liikkuminen onnistuu ongelmitta, vaikka olisikin rajoitteita toimintakyvysä. Luontopolun yhteydessä olevien rakennusten käyttäminen itsenäisesti saattaa olla hankalaa, jos käyttäjällä on paljon rajoitteita toimintakyvyssä. Täysin esteettömiä niiden ei voida sanoa olevan. Luontopolku on tehty Vieresniemeen kuusi vuotta sitten, ja se kaipaisi hieman päivittämistä ja kunnostamista. Ympäröivän metsän hakkaaminen on tehnyt ympäristöstä harmillisesti hieman karun näköisen, mutta Lappajärven kauniit rantamaisemat tekevät kuitenkin luontopolusta viihtyisän.

Kun kerran reissuun on lähdetty, täytyihän sitä olla asianmukaiset eväät!

Housing Enabler ja oman kodin esteet

Housing Enabler

Housing Enabler on arviointiväline, joka on suunniteltu avuksi asumisen esteettömyysongelmien tunnistamiseen ja analysointiin. Housing Enabler periaate on syntynyt Yhdysvalloissa, kun on tutkittu saavutettavuutta ja luotu standardeja asumiseen. Alun perin ideana onkin ollut, että Housing Enabler toimisi perustana esteettömien asuntojen ja julkisten tilojen suunnittelussa. Toimintaterapian käyttöön soveltuvaksi arviointivälineeksi Housing Enableriä lähtivät 1990-luvulla kehittämään ruotsalaiset toimintaterapeutti, Susanne Iwarsson sekä järjestelmäasiantuntija, Björn Slaug. Suomenkielelle Housing Enablerin käsikirja on käännetty osana yhteispohjoismaista tutkimusprojektia, jossa menetelmää kehitettiin soveltumaan käytettäväksi Ruotsissa, Tanskassa, Suomessa ja Islannissa. Käsikirjan käännöstyö valmistui vuonna 2008. Arviointimenetelmä on tarkoitettu ennen kaikkea toimintaterapeuttien käytettäväksi, mutta tekijöiden mukaan väline voi olla hyödyllinen myös muussa toiminnassa, kuten rakennushankkeiden suunnittelussa ja rakentamisratkaisujen pohdinnassa sekä vammaistoiminnassa.

Housing Enableriä voidaan käyttää joko yksilön tai tietyn ryhmän asumismuotojen arvioimisessa. Arvioinnissa selvitetään ensin yksilön tai ryhmän toimintakyvyn rajoitukset, ja tehdään tämän jälkeen ympäristökartoitus. Ympäristön esteellisyys määritellään tapauskohtaisesti yhdistämällä toimintakyvyn rajoituksista ja ympäristöstä saatu tieto, ja lasketaan ympäristölle esteellisyyspisteet. Menetelmän mukaan esteellisyys on aina subjektiivista, ja esteellisyyspisteiden määrä onkin aina 0, silloin kun henkilöllä ei ole mitään toimintakyvyn rajoitteita. Arviointimenetelmän avulla on mahdollista arvioida esteellisyysongelmia suhteessa 15:een eri toimintakyvyn rajoitteeseen. Nämä rajoitteet ovat:

•  Vaikeus tulkita tietoainesta
•  Alentunut näkökyky
• Sokeus
• Vaikea kuulovamma
•  Tasapainovaikeuksia
• Alentunut koordinaatiokyky
• Alentunut fyysinen kestävyys
• Vaikeuksia liikuttaa päätä
•  Alentunut yläraajojen toimintakyky
•  Alentunut hienomotoriikka
• Yläraajojen toimintakyvyn osittainen puuttuminen
•  Alentunut selkärangan/alaraajojen toimintakyky (esim. kumartua tai polvistua)
• Käyttää kävelyapuvälineitä
• Käyttää pyörätuolia
• Epätavallinen pituus tai paino

Näiden osa-alueiden tarkemmat kuvaukset löytyvät arviointimenetelmän käsikirjasta. Usein henkilöllä on diagnoosistaan riippuen useita näistä toimintakyvyn rajoitteista.

Havaintoja oman kodin esteettömyydestä/esteellisyydestä 

 

  

 

Itse asun rinnetalossa, jossa päivittäinen asuminen tapahtuu kahdessa kerroksessa. Sisääntulokerroksessa ei ole keittiötä tai ruokailupaikkaa, vaan nämä toiminnot löytyvät yläkerrasta. Koska itselläni ei tällä hetkellä ole toimintakyvyn rajoitteita, valitsin Housing Enablerissä vaihtoehtoina olevista 15:stä toimintakyvyn rajoitteesta tasapainovaikeudet, alentuneen koordinaation sekä alentuneen hienomotoriikan arviointini pohjaksi. Arviointimenetelmä on jaettu neljään osaan, joissa kaikissa on väittämiä ympäristöön liittyen. Jokaisesta väittämästä voi saada pisteitä 0-4 riippuen siitä, kuinka suuren esteen kyseinen asia asettaa suhteessa tarkastelun kohteena olevaan toimintakyvyn rajoitteeseen. Alla on koottuna havaintoja omassa kodissani tekemästäni arvioinnista.

Osa A: Ulkotilat

A-osassa käsitellään ulkotiloja, ja siihen kuuluu 33 eri väittämää, joiden avulla selvitetään mm. pihan kaltevuuksia ja luiskia, valaistusta, pysäköintipaikkoja, istumapaikkoja, maan rakennetta, kuten tasoeroja, pihassa käytettyjä materiaaleja (sora, hiekka, asfaltti) sekä jäteastioille ja postilaatikoille pääsyä.

Rinnetalossamme piha-alueet ovat haasteelliset. Piha on jyrkkä ja esim. postilaatikko ja roska-astia sijaitsevat rinteen alapäässä. Näiden käyttö aiheuttaisi vaikeuksia tasapainon ja koordinaation ollessa alentunut. Toisaalta autolla pääsee aivan talon luona sijaitsevaan autokatokseen, jossa on tasainen katettu alue ovelle saakka.

Osa B: Sisäänkäynnit

Seuraavassa osiossa tarkastellaan 49 väittämän avulla sisäänkäyntejä, ja tutkitaan mm. ovien ja kulkuväylien leveyksiä, korkeita kynnyksiä, sisäänkäynnille johtavia portaita tai luiskia, mahdollisia hissejä, sekä ulkona olevia istumapaikkoja tai parvekkeita.

Meillä pääovelle ei johda portaita, mutta ovella on liian korkea kynnys. Sen sijaan toisella sisäänkäynnillä on luiska. Kotonamme ongelmana on myös se, että asumme hyvin tuulisella paikalla, jolloin tuuli vaikeuttaa oven avaamista ja sulkemista.

Osa C: Sisätilat

Arvioinnin laajin osio (100 kohtaa) on luonnollisesti sisätilat. Tässä osiossa käydään järjestelmällisesti läpi asunnon portaat, keittiö, pyykkitilat ja kodinhoitohuone, saniteettitilat, kodin erilaiset hallintalaitteet ja huomioidaan myös sisustusratkaisut, kuten onko talossa johdonmukaiset kulkuväylät, muodostavatko sisustus tai kiinteät rakenteet kapeita väyliä, onko lattioilla irtonaisia johtoja tai kulkemista haittaavia mattoja, ovatko lattiapinnat liukkaita jne.

Ensimmäinen merkittävä ongelma kodissamme on, että meillä on portaat yläkertaan, missä on välttämättömiä asuintiloja. Portaissa myöskin on kaide vain toisella puolella rappusia. Lisäksi kaiteet olivat vieläpä liian lyhyet. Kaiteiden tulisi alkaa hieman ennen portaita ja päättyä portaiden jälkeen sekä jatkua ilman katkoa porrastasanteella. Lähes jokaisessa huoneessa (keittiö, kodinhoitohuone, makuuhuoneet) on kaappeja tai hyllyjä, jotka ovat liian korkealla (yli 140cm korkeudella lattiasta). Kodinkoneiden hallintalaitteista hellan hipaisukytkimet ovat herkkätoimisia, ja esimerkiksi liesituulettimen napit ovat hieman epäjohdonmukaisia/vaikeakäyttöisiä (samasta napista tapahtuu monta eri asiaa). Suihkussa meiltä ei löydy istumapaikkoja, ja tukikahvoja ei ole suihkussa eikä vessassa. Sekä useiden kodinkoneiden, että esimerkiksi suihkun käyttämiseen vaaditaan ranteen kiertoliikettä, mikä on varsin vaativa liike, jos käsien motoriikka tai voima on alentunut. Yllätyin itsekin, kuinka monessa laitteessa kiertoliikettä vaadittiinkaan, mm. ikkunoiden avaamisessa, lukoissa, suihkussa, pyykinpesukoneessa, astianpesukoneessa, uunissa jne… Lisäksi oviemme lukkoja ei millään saa auki ilman kahta kättä. Tämä on todettu ongelmaksi ihan kauppakasseja tai lasta kantaessakin. Mieheni on pitkä, joten wc:n pesualtaat on meillä sijoitettu normaalia korkeammalle. Tämä on ongelma, jos hanaa halutaan käyttää istuen. Myös pitkänukkaiset karvalankamattoni aiheuttavat tasapainolle haasteita.

Osa D: Tiedonvälitys

Tämä osa arviointia sisältää vain kuusi kohtaa, ja se käsittelee useamman perheen asuntoja kuten kerros, tai rivitaloja. Osiossa havainnoidaan talon opasteiden ja merkintöjen johdonmukaisuutta ja niiden valaistusta.

Pohdintaa

Oma koti ja siellä tapahtuvat toiminnat ovat itselle niin arkipäiväisiä, että harvoin tulee näin toimintaterapeuttinakaan ajateltua kodin toiminnalle mahdollisesti asettamia ongelmakohtia. Rakentaessamme taloa, olin hiljattain käynyt HE-koulutuksen, ja muistan silloin mittailleeni jonkin verran kulkuväylien leveyksiä ja portaiden etenemiä jne. Jo tuolloin kuitenkin tiedostin, että talostamme ei täysin esteetöntä saa rinneratkaisun vuoksi millään (hissiin kun emme halunneet sijoittaa). Nyt havainnoimieni toimintakyvyn rajoitteiden valossa talomme sai esteellisyyspisteitä yhteensä 150. (Ei rajoitteita on siis 0, ja mitä korkeampi lukema, sitä esteellisempi rakennus) Rajoitteita oli siellä täällä, ja pihan tasoerot sekä talon kaksikerroksisuus/portaat olivat talossamme merkittävä esteellisyystekijä, mutta kaikkein eniten pisteitä kartuttivat kuitenkin erilaiset kodin hallintalaitteet, joiden käyttö tuottaisi vaikeuksia, jos käsien hienomotoriikka on alentunut. Tämä on siinä mielessä turhauttavaa, että rakentamisvaiheessa on todella vaikeaa ja aikaa vievää huomioida kaikkien kodinkoneiden jokaista ominaisuutta, ja usein niiden käyttöä harjoitellaankin vasta kotona. Usein esteettömyyskeskustelu myös keskittyy nimenomaan rakentamisen mittojen ja arkkitehtuurin havainnointiin, vaikka nykytaloissa elektroniikka on hyvin merkittävä osa talossa toimimista, ja asettaa myös osaltaan paljon esteitä toiminnalle. 

Housing Enabler on hyvä väline asunnon esteettömyyden arviointiin, mutta sen rinnalla tulee käyttää muita arviointimenetelmiä, jotta toimintakyvyn arvioinnista tulisi riittävän kattava ja luotettava. Oman kodin arviointi oli yllättävän hauska kokemus ja avasi silmiä jälleen myös sille, kuinka tärkeään rooliin todella nousee henkilön toimintakyvyn perusteellinen kartoitus, ennen kodin esteettömyysongelmien arviointia. Itse asunnon kun pystyy havainnoimaan aisteillaan, mutta ihmisen toimintakyvyn arvioimiseksi on saatava ihminen kertomaan arjestaan ja vieläpä niistä kaikkein vaikeimmista asioista siellä arjessa. On pystyttävä samaistumaan toisen arkeen, ja katsomaan maailmaa toisen henkilön silmin aivan erilaisista lähtökohdista, kuin omasi. 

T:Maiju

Lähteet: Iwarsson, Susanne & Slaug, Björn. 2008. Housing Enabler – Arviointiväline asumisen ja esteettömyysongelmien arviointiin ja analysointiin