On päiviä ja sitten on siivouspäiviä...

Ja toisinaan ne siivouspäivät venyvät siivouskuukausiksi.


Varmasti moni tunnistaa itsessään jonkinlaisen kevätsiivouksen tarpeen. Valo lisääntyy ja paljastaa kaiken talven aikana kertyneen pölyn ja lian.  Minulle kevät on ollut aina eräänlainen vuoden päätös ja uuden alku. Koulut päättyvät ja kesälomat alkavat keväällä. Harrastuksista kausi päättyy ja kenties jotakin uutta alkaa. Alkukevään rikkonaiset neljän päivän viikot on selätetty ja arki palautuu taas tasaisempaan rytmiin. Vanhat jutut jäävät taakse ja jotain uutta on vasta muotoutumassa. Elämä on eräänlaisessa välitilassa tai siirtymävaiheessa. Silloin syntyy valtava tarve järjestää oma ympäristönsä, jotta pystyisi järjestämään myös ajatuksensa.

Uskomatonta, miten paljon enemmän tilaa tuntuu tulevan vain tavaroita siirtämällä. :)

Toukokuun alkupuolella innostuimme Essin kanssa vaihtamaan työpaikalla toimiston huonekalujen järjestystä. Ja siitähän se lumipalloefekti sitten lähti. Kun homman kerran aloitti, niin pitihän se tehdä loppuun saakka. Kyllä vain ehtii ihminen kerryttää paljon roinaa työpaikallakin 1,5 vuoden aikana. Ja tavarat jäävät ns. kellumaan, jos niille ei heti ole nimikoituja paikkoja. Ja vaikka osalle oli paikat tilojen valmistuessa nimikoitukin, niin vasta käytännön kautta sitä huomaa, mihin mikäkin esine luontevimmin kuuluu. Ja mihin kaikkeen tarvisee laatikon. Tiesittekö muuten, että ihmisellä ei voi olla liikaa säilytyslaatikoita...

Tilanne näytti välillä melko kaoottiselta, mutta pikkuhiljaa saatiin jumppasalin varastokin järjestykseen. Myös Alavolin Bellat-tanssiryhmä kävi loppukuusta avustamassa siivouksessa. Nyt kiiltää ikkunat, ja saatiin kuvastruktuurikuvillekin uusi kansio tyttöjen askartelemana. Samalla saimme tukea tyttöjen tanssiharrastusta ja esiintymisasujen ostoa.

Kiitos Bellat avusta!

Kun työpaikalla alkoivat tavarat pikkuhiljaa olla järjestyksessä, niin siivousvimma levisi kulovalkean tavoin myös kotiin ja liikkuvaan Toyota-toimistooni. Lapsenkin kanssa käytiin kotona melkoinen kasvatuskeskustelu lelujen paikasta keskellä lattiaa. On muuten tehokas keino saada lapsi siivoamaan, kun uhkaa viedä kaikki keskelle lattiaa kasoiksi jääneet lelut kirpputorille. Ensin pohdin ääneen, että ovatkohan lelut roskia, kun ovat noin unohtuneet lattialle lojumaan, mutta roskis ei osoittautunut tarpeeksi kovaksi uhaksi lähteä siivoamaan. Sitä ajatusta uhmaikäinen ei sentään kuitenkaan kestänyt, että joku toinen lapsi voisi saada hänen lelunsa sieltä kirpputorilta. :D Ainakin jonkin aikaa olen saanut nauttia tämän jälkeen lapsen omatoimisesta siivouksesta. Seuraan mielenkiinnolla, kauanko vaikutus säilyy.

Ja kummasti siivotessa, siivoaa myös sitä omaa pääkoppaa, ja järjestelee asioita mielessään. Monta asiaa on tullut hoidettua loppuun, pois "roikkumasta", ja samalla uusia ideoita mahtuu syntymään ja muovautumaan. Monenlaista uutta ja jännää on mahdollista aloittaa elämässä sekä työssä että vapaa-ajalla. Nyt on ihana aloittaa kesä ja päästä kunnolla suunnittelemaan ja rakentamaan mm. syksyllä starttaavaa ensimmäistä tunnetaitoryhmää ja muita ensi vuoden kuvioita. Essikin palailee taas elokuusta töihin, ja vaikka hän ei kokonaan ole poissa töistä ollutkaan, niin on kyllä huippua saada taas päivittäin kollega seuraksi.

Nautinnollisia kevätsiivoushetkiä kaikille, joilla siivousvimma on päällä! Ja kaikille kevään juhlien järjestelyjen kanssa tuskaileville tsemppiä loppurutistukseen!


Terkuin: Maiju

Pienyritys, pikkulapsiperhe, tautinen kevät ja korvaamattomat mummut

Maaliskuun alussa se alkoi... nimittäin meidän perheen sairastelu. Olin jo sisäisesti ehtinyt tuulettaa, että ehkä pahimmalta vältyttiin, kun emme olleet liiemmin sairastelleet. Talvella, monien asiakkaiden sairastellessa, meillä oli vain yksi pieni flunssa. Näiden parin kuukauden aikana sitä sitten kuitenkin käytiin läpi ihan kaikki mahdolliset taudit huipentuen lopulta ihastuttavaan mahatautiin (jota jo olimme aiemmin yrittäneet vältellä jättämällä hoitopäiviä väliin, kun perhepäivähoitajan lapset vuorostaan sairastivat). Tietenkin samaan aikaan on myös ollut paljon töitä, opiskelua, poikkeavia pyhäviikkoja ja harrastuksissakin monenlaista ennalta sovittua tapahtumaa. Kevätsäästä en edes aloita, ettei mene ihan pelkäksi valittamiseksi.

Muutaman kerran olen kevään aikana ehtinyt pohtia, että mitenkähän muut ihmiset, ja etenkin yrittäjät, järjestävät arkensa tällaisina sairasteluaikoina. Kuka jää kotiin? Ja miten pitkäksi aikaa? Kuinka moni pystyy tekemään töitään joustavasti? Jos perheessä on useampi lapsi, niin miten vanhemmat ylipäätään pystyvät tekemään töitä flunssakaudella? Mistä saa apua, jos verkostot ovat heikot? Meidän perhe on siinä mielessä onnellisessa tilanteessa, että lapsen molemmat mummolat ovat lähellä ja mummut  ja pappa ovat käytettävissä hoitoapuna oikeastaan milloin vain. Töistä ei ole tarvinnut olla pois muuta kuin omien sairasteluidensa ajan. Liian harvoin muistaa sanoa: "Kiitos!" Kertoa, miten paljon arvostaa sitä apua, mitä saa.

Olihan tuolla sairastelulla tietysti myös tärkeitä asioita opetettavana. Ainakin minulle käy välillä niin, että pää alkaa käydä ylikierroksilla ja mietin asioita aivan liikaa, stressaamiseen asti. Enpä tiedä, johtuuko tämä ehkä siitä, että terapeuttina teen aivoilla jatkuvasti työtä. Kun sairastelu pakottaa pysähtymään, niin siinä hetkessä on tavallaan hyvin levollinen tunne, kun päästää irti arjen naruista, ja antaa itselleen luvan huilata hetken. Antaa asioiden mennä omalla painollaan. Ja niin vaan on kaikki tullut tehtyä, mitä on pitänyt, vaikka en sittenkään stressannut niistä niin paljon, kuin olin suunnitellut. Messin ensimmäinen tilikausi päättyi, ja tulokseen sai olla ihan tyytyväinen, työt on tullut hoidettua, opiskelutehtävät sain tehtyä ajallaan ja harrastusten puolella on käyty SVoLin Lumo-tanssitapahtumassa nuorten kanssa ja Alavolin kevätnäytökseen saatiin esitykset valmiiksi, ja messuillakin oltiin mukana...

Nyt äitienpäivän aikaan onkin alkanut tuntua, että ehkä tämä elämä pikkuhiljaa voittaa. Ehkä se kesä tuleekin. On jopa energiaa käydä näyttämässä nenäänsä ulkona ihan vapaa-ajallaankin, eikä siellä ole edes satanut lunta koko viikonloppuna.

Ihanaa kevättä ihan jokaiselle ja tsemppiä arkeen!

Terkuin: Maiju

Viime vuonna kuvailin äitien päivän aikaan valkovuokkoja. Tänä vuonna on kevät tässä vaiheessa. Mutta löysinpäs kuitenkin jo kukkia! :)